perjantai 30. joulukuuta 2011

Joulu

Joulu tuli ja meni. Lähdettiin koko perheen voimin jouluksi mökille Syötteelle. Mummi ja Ukki tulivat myös Kuopiosta käymään. Äiti, Iskä ja Tino menivät jo 22. päivä, itse jäin vielä odottamaan Mikoa armeijasta ja menimme perässä seuraavana päivänä. Ja olihan sitä jotain ostoksiakin vielä mitä piti tehdä. Äiti oikein vannotti ennen lähtöä, että jos seuraavana päivänä ei ole listaa tarvittavista tavaroista, pitää soittaa ja pyytää se :D. Listalle tuli mm. 20 tuoretta luumua ja muskottipähkinä-maustetta... 

Iltapäivästä lastattiin auto ja peräkärry mukaan ja lähdettiin mökkiä kohti. Edellisenä päivänä menijöillä oli auto jo täynnä tavaraa, mutta kyllä sitä tavaraa jäi meillekkin kuskattavaksi ihan kiitettävästi. Kärry piti ottaa mukaan, sillä mökiltä tuli viestiä että lumilinko pitää ottaa mukaan, valkoinen joulu oli siis tiedossa. Oulussakaan ei mustaa joulua olisi tarvinnut viettää, mutta mitä lähemmäs Syötettä päästiin, sitä lumisemmaksi maisema kävi. Autoa ei pihalle saanut, joten laitettiin se tien päässä olevalle levennykselle. Isä alkoi tekemään lumitöitä ja Miko haki tavaroita autosta, moottorikelkan ja pulkan avulla ;). Matkaahan oli ainakin  pari kymmentä metriä.

Mummi ja Ukki olivat ehtineet mökille ennen meitä, joten koko porukka oli koossa. Vaikka tänä syksynä ostettu mökki on isompi kuin entinen, jouduttiin joulukuusen paikkaa miettimään. Onneksi sille löytyi paikka sohvien välisestä nurkkauksesta, jossa se oli kauniisti esillä, mutta ei kuitenkaan tiellä. Perjantaina tuiskusi lunta vielä lisää. Lenkillä koiria oli vaikea erottaa lumipenkasta, jopa musta Milli meinasi kokea pika-blondauksen :).

Lauantainaksi oli suunniteltu joulu-kirkko. Meillä ei olla oikeastaan uskonnollisia joulu-kirkkoa lukuunottamatta ja sekin on täysin vapaaehtoinen. Loppujen lopuksi lähdettiin Mummin ja Äidin kanssa kolmestaan, ensin vain siirrettiin poikien auton eteen jättämä lumilinko pois tieltä, ei Äiti kiitellyt poikia kun nähtiin niitä matkalla, olivat lenkiltä palaamassa. Iskä ei ollut myöskään muistanut jättää navigaattoria mökille, kukaan ei nimittäin ollut kyseisessä kappelissa ennen käynyt. Muutaman kerran piti matkalta soittaa ja tarkistaa suunta, mutta ehdittiin paikalle niin hyvissä ajoin että päästiin istumaankin. Kappeli oli n.30km päässä Syötteeltä. Se oli aivan ihana, pieni melko uusi kappeli metsän keskellä, hautausmaa sen takana. Äidin kanssa katsottiin ensin että rippikoululaiset ovat tulleet auttamaan, ja pieni yllätys koettiin kun yksi poika istui urkujen taakse ja esiteltiin kanttoriksi :D. Tilaisuus oli hyvin kaunis ja pappi löysi saarnassaan joulu evankeliumiin uuden kannan, joka sai itsekkin ajattelemaan. Sanoi sitä joulun ihmeeksi, että sama tarina, joka on kuultu lukuisia kertoja, jaksaa aina kiinnostaa. Ei ole montaa elokuvaa tai kirjaa, joka vielä muutaman kymmenen katselu tai luku kerran jälkeen jaksaisi kiinnostaa niin kuin joka jouluinen evankeliumi...

Mökille takaisin päästyämme alettiin laittamaan joulu-ateriaa. Äiti teki alku-ruuaksi jossain kokkaus-ohjelmassa näkemiään lohi-"kakkuja", lohi siivuja aseteltiin kuppiin, sisälle laitettiin mädistä ym. tehtyä tahnaa ja koko hoito kipattiin lautaselle. Pääruoka oli melkeimpä laatikoiden lämmittämistä ja perunan keittämistä vaille valmista, kaiken muun pystyi vain nostamaan pöytään. Tinon kanssa alettiin tekemään jälkiruuaksi luumu-juttua :D. Aloin pilkkomaan kaksikymmentä tuoretta luumua pieneksi paloiksi sillä aikaa kun Tino teki muun keitoksen valmiiksi. Pilkottuja luumuja keitettiin muiden ainesten kesken kunnes luumut sai muussattua tasaiseksi. Vähän piti välillä maistaa ja Tinon kanssa pä'ätettiin lisätä vähän hunajaa luumujen voimakkaan maun takia. 

Ruokaa oli paljon, niinkuin jouluna kuuluu ollakkin. Pääruuan jälkeen alettiin asettelemaan jälkiruokaa kuppeihin. pohjalle tuli ensin partaäijä-jugurttia ja sitten luumu-juttua. Siinä vaiheessa huomattiin että koristeeksi pitäisi olla paahdettuja Cashewpähkinöitä. Ei sitten auttanut muu kuin alkaa paahtamaan. Paahtaminen sujui ihan hyvin, mutta ongelmia ilmenikin sitten kun pähkinät piti saada annoksien päälle. Otin pähkinöitä lusikalla kuumalta paistinpannulta ja jotenkin onnistuin tökkäämään sormeni pannun reinaan, tämä aiheutti tietenkin refleksin, joka johti lusikassa olevien tulikuumassa öljyssä paistettujen pähkinöiden lentämiseen. Ja osumiseen suoraan nenään :D. Taas yksi syy miksi opiskelen insinööriksi enkä kokiksi, aivan liian vaarallista. Oli sitten nenän päässä kiva joulun punainen jälki muistona.

Joulupukkia meillä ei ole käynyt enää muutamaan vuoteen, suurin ongelma käytännöstä luopumisesta taisi olla äidillä, ei vissiin halunnut myöntää että nuorinkin lapsista oli jo silloin rippikoulu-ikäinen. Nykyään siis jaetaan lahjat suoraan. Miko antoi ensimmäisenä lahjat ja Iskälle antoi itseltään, minulta ja Tinolta piuhan. Iskä kun on halunnut saada uuden tablettinsa yhdistettyä yläkerran kotiteatteriin (kyllä, meiltä löytyy mökiltä kotiteatteri, kotoa sen sijaan ei). Harmi vain että piuha ei siihen sopinutkaan. Onneksi, kun Miko oli saanut muut lahjat jaettua, löytyi auton takakontista vielä blu-ray -soitin, johon piuha sopi paremmin ;D. Ei sentään ihan niin lopussa rahat ole, että pitäisi yksi piuha kolmestaan ostaa. Kaikki saivat lahjoja taas ylenmäärin. Ja kyllä täytyy myöntää että melko paljon jäi plussalle lahjojen rahallista arvoa katsoessa. Verraten siihen, että itse olisi samat tavarat ostanut. Paras lahja oli kuitenkin se että saatiin viettää aikaa yhdessä kaikessa rauhassa pitkästä aikaa. Koiratkin olivat tyytyväisiä lahjoihinsa. Milli rakastaa pakettien avausta, Nano ei siitä niin perusta. Parhaat lahjat näyttivät olevan molemmille koirille Mummin itse tekemät lihapullat. Oli molemmille koirille tehnyt varta vasten oman joululahjaksi :). Siihen voi kyllä koirien kanssa yhtyä, moni asia ei Mmmin lihapullia voita.

Tulkoon joulu-kappale tuo ainakin minulle jouluisen tunteen. Illalla tietenkin vielä saunottiin ja katsottiin leffaa. Täytyy myöntää että Rare Exports ei ollut se kaikkein perinteisin joulu-elokuva ;).

Joulupäivänä otettiin kans rennosti ja nukuttiin pitkään. Koirien kanssa lenkkeiltiin ympäriinsä Syötteen maastossa ja teillä. Tuolla ei koirien irtipito ole ollut yhtä tarkkaa kuin kaupungissa ja monesti meilläkin koirat on irti. Harvoin kellään on mitään sanottavaa asiaan ollut, meillä sessut osaavat ohittaa vastaantulijan käskystä, viimeistään kun käsketään paikalle tien sivuun. On niille kuitenkin yleensä joku narunpätkä taskussa hihnaksi jos porukkaa on paljon. Joulupäivä meni pitkälti oleskellessa ja Iskän lahjaksi saamaa stereogrammi-kirjaa tuijotellessa. Se kirja oli koko ajan jonkun käsissä. Ukki erityisesti koukuttui siihen tekniikan hoksattuaan :D. Illalla katsottiin Joulutarina-elokuva, pikkuisen perinteisempi kuin edellis-iltainen. 

Tapanina osa porukasta suuntasi kotia kohti. Mummi ja Ukki lähtivät heti aamusta ajamaan takaisin Kuopioon ja Mikokin söi aikaisen lounaan ja lähti takaisin Ouluun, ettei myöhästy armeijan kuljetuksesta. Pikkuisen alkoi meillä äidin kanssa pinna kiristymään, kaiken olisi pitänyt tapahtua heti, eikä ihan kohta. Sama meno jatkui vielä tiistainakin. Varsinkin asiat jotka liittyy koiriin tuppaavat kärjistymään kun pinna kiristyy. En ole vielä edes ädille tarkemmin selittänyt mitä hieroja sanoi koirista ennen joulua. Äiti ei oikein osaa ottaa tuommoisia asioita tosissaan. Joskus tuntuu turhauttavalta käydä kotona ja saada äiti esimerkiksi antamaan koirille sopivaa määrää ruokaa. Ei voi kuulemma antaa vähempää ruokaa ettei niillää ole nälkä... Siitä syystä Nano on pahimmillaan painanut lähes yhdeksän kiloa, se kun varmasti tappaisi itsensä syömällä, jos sille antaisi tilaisuuden. Kuolisi kyllä varmasti onnellisena. Nyt paino on onneksi tippunut, mutta vielä saisi tippua. Iskä onneksi ottaa asian tosissaan. Molempien mielestä kuitenkin esimerkiksi koirien käyttö hierojalla on täyttä rahan tuhlausta. 

Mökillä olossa on huono puoli se, ettei saa olla kunnolla yksin. Jossain vaiheessa kävi jo mielessä että lähden seuravalla bussilla Ouluun, ei enää pinna riitä. Iskän kanssa tullaan toimeen pidempikin aika yhdessä, sillä se osaa antaa omaa tilaa ja rauhaa enemmän kuin äiti. Se, että en lähde jokaiselle lenkille mukaan, ei tarkoita sitä että olisin laiska tai että en haluaisi ulkoiluttaa koiria. Se yksinkertaisesti voi johtua siitä että haluan olla sen hetken yksin. Välillä oli pakko mennä yläkerran sohvan nurkkaan lukemaan kuulokkeet korvilla ja musiikki kovalla, sai edes kuvitella olevansa yksin. Onneksi oli hyvät musiikit mp3:ssa. Neljä levyllistä Twilight-elokuvien soudtrackeja ;).

Äidin piti tulla keskiviikoksi takaisin töihin, joten tiistai-illasta ajeltiin Äidin ja Tinon kanssa kotiin. Iskä jäi koirien kanssa mökille. Se hyöty etätyöstä on, että on sama tekeekö sitä Oulussa vai Syötteellä :). Koirat ei taaskaan olleet lähdössä mukaan, ne nauttii kun saavat olla mökillä. Jonkun lähtiessä olevat yleensä sohvalla tai korkeintaan eteisen kulmalle tulevat sen näköisenä, että "heippa, lähtekää te vaan, me jäädään kyllä tänne" :D. Koirien toive toteutui nyt, sillä ei vielä ole varmaa meneekö kukaan muu mökille ennen kuin uuden vuoden jälkeisen viikon lopulla. Iskällä ja koirilla kun ei ole edes autoa mökillä. Saa nähdä pitääkö käydä itse hakemassa koirat 8.päivä agility-treeneihin, vai ovatko jo kotiutuneet.

Kotona ei ollut satanut paljoa lunta, mutta se vähä oli jäätynyt kovaksi kerrokseksi pihalle ja auton päälle, joten hommaa riitti. Lopulta kuitenkin pääsin minäkin kämpille. Ihanaa olla ihan rauhassa yksin!

Lopuksi vielä kinkun sulattelu avuksi ennen uutta vuotta Röllin voimistelulaulu.

torstai 22. joulukuuta 2011

Koirien hieronta

Keskiviikkona Milli ja Nano pääsivät ensimmäistä kertaa hierojalle. Pitkään asia on ollut harkinnassa, mutta ajan ja rahan puutteen ja ihan saamattomuuden takia en ole aikaisemmin saanut niitä vietyä. Lisäksi asiasta on keskusteltu varsinkin äidin kanssa, virallisesti kun koirat on äidin nimissä. Kotona kommentit on kuitenkin olleet vähätteleviä hieronnan tarpeellisuudesta, joten käytin sitten koirat itse.

Aamulla pakkasin koirat autoon ja suunnattiin haakemaan Kati koirineen mukaan. Koirille laitettiin vielä takit päälle ennen autoon laittoa, etteivät palellu odottaessaan autossa odotellessaan. Autossa oli myös lämmöt päällä, joten ei koirilla kylmä varmasti päässyt tulemaan.

Ensimmäisenä oli vuorossa Milli. Ensiksi Milli vähän ihmetteli että minne sitä tultiin, mutta sopeutui nopeasti uuteen paikkaan. Aluksi katsottiin Millin asento seisoessa ja istuessa. Sen perusteella fysioterapeutti päätti kumman kyljen hoitaa ensiksi. Milli on pienestä asti totutettu käsittelyyn, joten sen sai helposti pysymään kyljellään maton päällä. Fys.terapeutti hieroi Millin tarkasti ja tutki mitkä paikat on kipeänä ja jumissa. Etuosa oli kuulemma kipeä, alaselkä ja pakarat todella kipeät. Lonkkien kuvauttamista suositteli, mutta sanoi että hyvin kipu saattoi olla täysin lihas peräistä. Agilityyn käytettävä koira olisi joka tapauksessa hyvä kuvauttaa. Selkä hierottiin ja hoidettiin laserilla, alaselkään laitettiin molemmille puolille yhdet akupunktio neulat. Oli ihana katsoa, kun ensin näki että sattui ja sitten kun kipu helpotti :). Neulojen laittamisen jälkeen Milli rentoutui täysin ja nukahtikin välillä. Hoidon loppuvaiheessa neulat poistettiin ja Milli heräteltiin, että fys.terapeutti sai katsottua loppuasennon. Meinasi olla vähän hankalaa, kun Milli oli niin "pöllyssä" akupunktiosta, että seisoi etutassut ristissä ja ilmeestä näki ettei ole ihan mukana siinä mitä tapahtuu :D. Saatiin Milli kuitenkin seisomaan, ja asento oli suoristunut alusta, oli nimittäin ennen hoitoa kierossa vasemmalle ja istuessa polvet oli eritasolla. Kotiin saatiin ohjeeksi harjoitella peruuttamista ja pitää takkia varsinkin treeneissä päällä. Treeneissä pitää myös seurata muutoksia hyppy-tekniikassa ja muussa menossa.


Nano oli vuorossa seuraavana. Fys.terapeutti antoi Nanon käydä ensin itse haistelemassa ja tekemässä tuttavuutta, antoi vinkiksi, että niin kannattaisi tehdä vieraidenkin kanssa. Voisi parantaa Nanon itseluottamusta. Samalla koko olemus voisi parantua ja koira nuorentua myös olemukseltaan. Pelkäsin etukäteen, miten Nano saadaan rauhottumaan hierottavaksi, mutta yllättävän nätisti se onnistui. Piti vain tarpeeksi jämäkästi kääntää Nano kyljelleen. Alemmasta etutassusta kun piti jonkin aikaa kiinni, ei Nano päässyt nousemaan, ja huomasi että on parempi vain hyväksyä tilanne. Nano ei ole oikeasti arka, se ei vain pidä siitä että vieraat ihmiset tulevat koskemaan, joten se on oppinut araksi. Se on huomannut, että sillä tavalla se pääsee helpommin pois vaikeista tilanteista. Luonnetestin jälkeen siihen on kuitenkin tullut muutos ainakin omalla kohdallani ja Nano on joutunut kohtaamaan tilanteita itse. Sitä on auttanut paljon, kun se huomaa selviävänsä itsekkin. Nano tosiaan rauhoittui hierottavaksi ja laser-hoito näytti auttavan myös sitä. Nanon kanssa kotiin saatiin ohjeiksi painonpudotuksen jatkamisen sekä painonsiirto harjoitukset ja etuosan venytykset lenkin jälkeen. Viimeaikaisissa treeneissä ilmennyt keppi-ongelma saattaa kuulemma myös johtua kivusta. Pitää muistaa seurata jatkossa menoa tarkemmin.


Meidän koirien jälkeen oli vuorossa vielä kaikki kolme Katin koiraa, joten aikalailla koko päivä hierojalla meni.


Kokemus oli todella opettavainen ja hyödyllinen. Keväällä koitetaan saada uusi aika molemmille koirille :).


Ps. Kynsiä leikatessa liian pitkälle menneen kynnen verenvuodon saa kuulemma lopetettua kuumentamalla lusikan vartta liekissa ja painamalla sen kynnen päähän. Pitää vain olla todella varovainen, ettei osu mihinkään muualle kuin kynnen päähän.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Agiliitoa 18.12.

Vihdoin ja viimein sain ostettua häkin agilityyn. Edellinen tosiaan on muokattu moottoripyöräilyyn sopivaksi, joten se ei mene kasaan kuin purkamalla koko systeemi, ja siinä ei olle mitään järkeä. Hommaan menisi varmasti pari tuntia kun kasaisi sen myös takaisin. Joten nyt on uusi häkki hankittu, on vähän edellistä isompikin, ettei koirilla tule niin ahdasta, jos molemmat ovat siellä yhtäaikaa.

Treeneissä oli osallistuja ennätys, 6 koiraa :). Radan rakennuksessa ongelmaa aiheutti rikkinäinen puomi, toinen liuska oli rikki. Pitäisi käydä vasaran kanssa siellä heilumassa ja naulaamassa se takaisin paikoilleen. Kannettiin sitten toiselta puolelta kisa-puomi meidän puolelle. 


Odotellessa Nanon kanssa treenattiin keppejä toisella puolella, sillä vapaa vuorolla ei ollut ketään treenaamassa. Pari kertaa otettiin hihnassa, ettei Nano pääse jättämään keppejä kiertämättä. Sai muuten olla todella nopea, että pysyi Nanon mukana ja ettei hihna päässyt sotkeutumaan keppeihin. Irti mennessä Nano jätti pari viimeistä keppiä kiertämättä. Hihna kuurin jälkeen alkoi taas sujumaan paremmin.


Radalla Nano meni kepit hyvin. Ohjureita kokeiltiin keppien loppuun, mutta niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Nano väisti niitä todella paljon, joten mentiin sitten ilman. Omissa ohjaus linjoissa oli vähän hiomista. Kontaktit meni hyvin. Nopeutta saisi olla itsellä lisää, että ehtisi Nanon edelle tarvittaessa tekemään valssia ym. Nytkin piti puomin jälkeen ehtiä valssaamaan loppuradasta. 


Millin kanssa muistettiin laittaa namialustat kontakteille. Ensimmäisellä kontaktilla Milli vielä jäi vähän arpomaan, mutta muilla se jo muisti että namille asti saa juosta vapaasti. Meno oli paljon vapautuneemman ja iloisemman näköistä kuin vähään aikaan on ollut. Kepit meni ällistyttävän hyvin ja Milli kesti jopa valssin keppien lopussa, jotain mitä vähän aikaa sitten ei olisi voinut edes harkita :D. Keppien jälkeisillä hypyillä oli Millinkin kanssa vähän ongelmaa, mutta se johtui täysin omasta ohjauksesta. Ei voi koiraa vaatia menemään oikein, jos ohjaus on vähän miten sattuu.  


Vähän treenit venähtivät yli ajalle ja radan laidalla olikin kärsimättömiä pk-ihmisiä odotamassa omaa vuoroaan.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Älä anna elävää lahjaa

Muistutukseksi näin joulun alla. Eläimen ottaminen on parhaimmillaan päätös joka sitoo yli kymmeneksi vuodeksi ja se tulisi harkita tarkkaan eikä tehdä päätöstä toisen puolesta. Joka vuosi hylätään lahjaksi annettuja lemmikkejä, kun niille ei ole aikaa tai niihin lyllästytään, kun ne eivät pysy suloisina pentuina aina. Julisteet on kopioitu lemmikkipalstat.net foorumilta, tekijän ArticLady luvalla.


Ronsun pikkujoulut

Tänään oli viimeinen kokous tälle syksylle.
Pidettiin pikkujoulut pipareiden leipomisen ja jouluisen musiikin merkeissä. Reetta oli käynyt ostamassa pipari-taikinaa ja kokouksen aluksi käytiin ostamassa glögiä. Osa vartiolaisista tuli vähän myöhässä, mutta kaikki kuitenkin saivat leipoa oman osansa pipareista. Muutama joutui kumminkin juoksemaan kolon ympäri unohtuneen huivin takia.

Glögi mukeja ei onnistuttu tarpeeksi löytämään kolon varastosta, joten lainattiin seurakunnan kaapista. Palautettiin kyllä heti kokouksen jälkeen pestyinä takaisin, niin ei pitäisi kellään olla mitään sanomista asiasta.
Pipareita saatiin paistaa melko monta pellillistä, mutta kyllä kaikki tuli syötyäkin. Kokous meni mukavan jutustelun lomassa nopeasti, mutta ehdittiin kirjoitella sydämet pipareita syödessä. Sydämiin kirjoitetaan ensin oma nimi ja sitten niitä kierrätetään ringissä. Jokainen kirjoittaa jotain kivaa kyseisestä henkilöstä sydämeen. Niitä on mukava lukea vielä vuosienkin päästä, itselläni ainakin on melko monta vielä tallessa, osa ihan partiourani alkuvaiheilta.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Agiliitoa 11.9

Sunnuntai iltana piti mennä vielä treeneihin, vaikka viikonloput leirin jälkeen olo oli melko väsynyt. Koirat odottivat autossa radan rakennuksen ajan ja hain ne vasta ennen radalle menoa.

Millin kanssa laitettiin kontakteille namialustat, että se oppisi  juoksemaan kontaktit reippaasti alas asti ja pysähtymään etujalat maassa, takajalat kontaktilla. Muutaman toiston jälkeen Milli alkoikin hoksaamaan idean. Radalla oli myös pöytä, joka on ollut ehkä kerran aiemmin treeneissä. Hyvin kuitenkin selvittiin siitäkin. Muuten Millin kanssa rata meni todella hyvin, jopa kepit menivät oikein joka kerta. Radan alussa piti vähän hioa omia ohjauskuvioita, että sai Millin menemään A:n toisella puolella olevaan putkeen mahdollisimman pienillä kaarroksilla.

Nanon kanssa ensimmäinen ongelma tuli A:n kanssa. Sen mielestä kun A oli oikea este putken sijaan ja vilahti aina selän takaa A:lle. Tarkemman haltuunoton ja namin avulla saatiin Nanokin suostumaan putken suorittamiseen A:n sijaan. Kepeillä meinasi olla myös ongelmia. Aiemmin Nanolla on kepit olleet todella varmat, mutta nyt se on niin kärsimätön/innoissaan, että ei malta keskittyä ja jättää jonkin välin kiertämättä. Kouluttaja ehdotti hihnakuuria ja vinokeppejä. Pitää muistaa ne ensi viikolla. Muuten rata meni Nanollakin todella hyvin ja jopa pöydällä pysyi melko hyvin.

Semper ubi sub ubi

Eli Tervapartion leiri Vasamolla.

Perjantaina käytiin Hannan kanssa kaupassa ennen leirille lähtöä. Taas huomattiin, että kunnollisen ruokalistan ja laskelmien teko ruuan määrästä on aika ehdottomat. Nyt niitä ei ollut tehty ja kaupassa meinasi olla hankaluuksia ostaa oikeaa määrää ruokaa. Ei ihan joka päivä tule ostettua ruokia 30 hengelle. Vielä ennen lähtöä haettiin kololta kaikki tarvittava johtajien kanssa ja päästiin starttaamaan kohti Vasamoa. Matka meni mukavasti ja tavarat kannettiin sisälle.

Hannan kanssa alettiin laittamaan iltapalaa valmiiksi ja pikkuisilla oli lipunryöstö lumisella pihalla muiden johtajien johdolla. Yhteensähän porukkaa oli mukana 8 johtajaa ja 19 leiriläistä (7-13 vuotiaita). Lipunryöstön jälkeen iltapala mauistui. Ensin jaettiin leiriläiset leirivartioihin, Ari kertasi vielä yleistä turvallisuutta koskevat ohjeet ja sitten mentiinkin jo nukkumaan. Tai siis leiriläiset menivät, johtajilla aherrus jatkui vielä lauantain larppauksen suunnittelun merkeissä.
Johtajat larppia suunnittelemassa
Ensiksi piti keksiä tarina. Aiemmin oli jo päätetty, että sen pitäisi liittyä jouluun. Pojista tuli pahiksia, Minskusta tonttu ja itse toimin pankkiirina/vanginvartijana. Yön aikana valmistuivat niin tarina, etsintäkuulutukset, rahat kuin vihjeetkin. Lisäksi jokaiselle leiriläiselle kehitettiin rooli. Nukkumaankin päästiin suhteellisen aikaisin, jo yhdeltä.


Aamulla herättiin Hannan kanssa keittämään puuroa seitsemältä. Muilla herätys oli kahdeksalta ja vartin yli kokoonnuttiin lipunnostoon. Lipunnoston suoritti päivystävän vartion jäsenet, ja nämä olivat suunnitelleet myös aamujumpan, että kaikki varmasti heräsivät. Aamupalalla tarjottiin perinteisesti puuroa ja johtajille lupauksen mukaisesti pekonia. Vartiot myös kertoivat leirivartioilleen keksimänsä nimet. Tämän leirin vartiot olivat Zombiemarjat, Hiutaleet, JJVIÄR ja partiovartio.

Aamiaisen alettiin hommiin. Oli vuorossa piste-aktiviteetit, eli jokainen vartio meni vuorollaan eri pisteisiin, jossa yhdessä opeteltiin solmuja, toisessa otettiin suuntaa ja leikittiin, kolmannessa opeteltiin kiehisten tekoa ja neljännessä kannettiin puita saunalle. Perjantaina tullessamme huomasimme nimittäin, että saunan liiteri oli tyhjä. Ei ollut muuten sama tilanne kun lähdettiin.


Lounaan vartiot laittoivat itse ulkona. Ruuaksi oli perunoita ja nakkeja.











Johtajat valvoivat ruuanlaittoa.

Kuten kuvistakin näkee, lunta oli ja sitä tuli koko leirin ajan lisää, maisema oli ihanan talvinen ja valkoinen :).
Lounas syötiin sisällä ja sen jälkeen vaihdettiin kuvia vaatteita päälle, sillä leiriläiset lähtivät muutaman johtajan kera metsään. Lipunryöstö oli perjantaina niin suosittua, että olivat ottaneet uuden erän vielä metsässä. Reippailulta tuli viestiä keittiölle, että leiriläisillä on nälkä, joten kyhättiin Hannan kanssa ex tempore välipala välineistä mitä Vasamolta sattui löytymään. Syötiin sitten muroja mehun kanssa, leipää ja kaurakeksejä. Menneen ruuan määrästä päätellen nälkä tosiaan oli. Välipalan jälkeen leiriläiset kävivät vielä viimeisissä piste-aktiviteetti pisteissä, sillä eivät ehtineet niissä käydä ennen lounasta. Sitten olikin vuorossa Karin suunnittelema puutyö. Ulkona käytiin ensin sahaamassa puusta sopiva pätkä, ja sitten tultiin sisälle ja koristeltiin puusta tonttu. 


Tällä välin Hannan kanssa alettiin laittamaan päivälliseksi veltsua. Sitä laitettiin reilusti, että kaikilla varmasti lähtee nälkä. Ruokaa jäi vähän jopa yli. Ruuan jälkeen vartiot kävivät yksi kerrallaan kuulemassa larppi-aliaksensa, sillä ruuan jälkeen alkoi larppaus. Leiriläisten mennessä valmistautumaan, pidettiin johtajien kanssa hiljainen lipunlasku. 


Larpin aluksi kokoonnuttiin lipputangolle, jossa esiteltiin paikat ja henkilöt. Tämän jälkeen pahikset hävisivät kukin tahoilleen ja leiriläisille kerrottiin säännöt ja tarina. 


Joulupukki oli antanut Minsku-tontulle listan hyvistä ja pahoista lapsista, mutta pahikset olivat varastaneet listan ja nyt joulu oli vaarassa, miten joulupukki nyt muuten osaisi tuoda lahjat oikeille lapsille. Roistot eivät kuitenkaan olleet täysin paatuneita, vaan halusivat antaa  leiriläisille mahdollisuuden listan löytämiseen jättämällä salalauseen piilotettuna leirin alueelle. Lause oli pilkottu yhden kirjaimen pätkiin ja jokaisen vartion piti löytää yhteensä yksi sana ja muodostaa yhdessä siitä lause. Vartion kirjaimet olivat meritty aina samalla kuviolla. Vihjeitä kirjainten sijainteihin sai yrittämällä lahjoa roistoja. Roistoihin ei kuitenkaan tunnetusti voi luottaa ja vihjeet olivat vääriä yhtä usein kuin oikeitakin. Rahaa sai tekemällä töitä, joita pystyi kysymään pankista. Tarjolla oli mm. siivousta, lumenluontia, puiden vientiä ja esitysten pitoa. Rahaa sai myös toimittamalla roiston vankilaan. Rosvon pystyi vangitsemaan saamalla rosvon kiinni ja voittamalla tämän kivi-paperi-sakset pelissä. Jos hävisi, rosvo ryösti kaikki rahat. Kaikki rosvot olivat etsintäkuulutettuja rikollisia, joista sai etsintäkulutusessa luvatun määrän rahaa: 





Kun vartio löysi kaikki kirjaimet sanaansa, he ensiksi selvittivät oman sanansa ja sitten porukalla miettivät lauseen. Leirin nimen mukaisesti, myös lause oli latinaa. 


Kun säännöt olivat kaikille selvät, larppi alkoi. Jokainen vartio muodosti perheen ja moni perhe jakoi selvästi kaikille omat vastuualueensa. Osa oli pyydystämässä roistoja, kun taas osa oli tienaamassa rahaa töillä tai etsimässä kirjaimia ilman vinkkejä. Roistot olivat piiloutuneet hyvin, mutta onneksi leiriläiset olivat neuvokkaampia. Roistoja saatiin kiinni mm. kaapista, metsästä ja saunalta. Muutaman tunnin larpin jälkeen kaikki kirjaimet olivat kasassa ja leiriläiset löivät viisaat päänsä yhteen muodostaakseen lauseen. Muutaman pienen vinkin jälkeen lause oli valmis: home run suilla fames, eli nälkä porsaan kotiin ajaa. Leiriläiset kertoivat lauseen roistoille ja roistot antoivat listan, jonka olivat piilottaneet lipputangon huipulle. Lista luovutettiin takaisin Misku-tontulle ja joulu oli taas kerran pelastettu. 


Minsku-tonttu ja Hanna
Larpin jälkeen pidettin iltanuotio takkahuonessa. Laulettiin muutamia lauluja ja leikittiin laululeikkejä. Vähän meinasi koti-ikäväkin nostaa päätään pienimmillä, mutta saatiin se onneksi unohtumaan mukavan tekemisen merkeeissä. Iltanuotion jälkeen oli tyttöjen saunavuoro ja pojat jäivät paistamaan makkaraa. Minskun kanssa olimme saunalla vahtimassa ja pitämässä huolta, ettei kiuas pääse sammumaan. Tyttöjen jälkeen oli poikien vuoro. Makkaran syönnin jälkeen leiriläiset menivät nukkumaan ja johtajat kokoontuivat suunnittelemaan yöherätystä.

Yöherätys toteuteiin n. kahden aikaan yöllä. Kolmannen adventin kunniaksi päätimme mennä pitämään leiriläisille hartauden, jossa lauloimme kolme säkeistöä Nyt sytytämme kynttilän virrestä, tottakai kynttilöiden kanssa. Leiriläiset olivat olleet niin paljon ulkona päivän aikana, että toteutettiin yöherätys kahdessa osassa sisällä, ensin tyttöjen, sitten poikien puolella. Oli muuten todella vaikeaa saada osa leiriläisistä heräämään. Sai tosissaan ravistella, että sai mitään heräämisen merkkejä esille. Lopulta kaikki olivat ylhäällä ja hartauden jälkeen pääsivät takaisin nukkumaan. Yöherätykset ovat siinäkin mielessä tärkeitä, että nähdään miten nopeasti saadaan tarvittaessa leiriläiset hereille keskellä yötä, esimerkiksi tulipalon sattuessa.

Ari, Ile, Tino, Minku ja minä kokoonnuimme vielä ruokalaan viettämään aikaa. Löysimme muutaman suklaapatukan, jotka piti saada jauttua 5 osaan, ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Taisi mennä ensimmäisen patukan kanssa neljä tai viisi yritystä ennen kuin onnistui, vaikka käytössä oli viivotin ja laskin :D. Loppu aika meni Arin ja Tinon yrittäessä heittää pingispallo vesilasiin, Ari onnistui ja Tinollakin oli  lähellä. Neljältä mentiin viimein nukkumaan. 


Aamulla piti taas herätä seitsemältä keittämään puuroa. Keitettiin johtajille ruis-puurot, sillä kaurapuuro oli vähissä. Muiden piti herätä taas kahdeksalta, mutta osa johtajista nukkuin pommiin ja se myöhästytti vähän aamun aikataulua.  Aamupalla yksi leiriläisistä sairastui mahatautiin ja oksensi muutaman kerran. Soitettiin vanhemmille, jotka kävivät hakemassa tyttönsä kotiin, jottei koko leiri sairastuisi. Leiriläisen äiti on itsekkin aikoinaan ollut partiossa ja ymmärsivät ettei mahataudille aina voi mitään. Loppu leirin ajan pidettiin entistä parempaa huolta hygieniasta ja käsidesi oli kovassa käytössä.


Loput leiriläiset kokoontuivat takkahuoneeseen leikimään ja vartio kerrallaan kävivät tekemässä leirimerkit. Leirimerkki tehtiin polttamalla polttokynällä nahalle tontun kuva. Lounaaksi oli riisiä ja kanaa. Lounaan jälkeen alkoi hirmuinen siivoaminen ja kaikki viimeisetkin paikat saatiin tarkistettua ja lukittua kun leiriläiset nousivat bussiin. Bussissa jaettiin kännykät takaisin leiriläisille ja huomattiin että yksi kännykkä oli jäänyt Vasamolle. Selvitettiin vartiolaisen vanhempien puhelin numero, selitettiin tilanne ja luvattiin toimittaa puhelin maanantaina kokoukseen.


Matka meni muuten hyvin ja kololla kaikki pääsivät lähtemään vanhempien kyydillä kotia kohti. Ile kävi illalla vielä Vasamolla hakemassa kännykän ja huomasi samalla että yksi ikkuna oli jäänyt raolleen ja yhden johtajan takki oli jäänyt jälkeen. Ihan hyvä siis että kävi.

Kokonaisuutena leiri oli kuitenkin onnistunut ja leiriläiset kuulostivat tykkäävän. Sehän on tärkeintä ja siksi tätä vapaa-ajalla vapaaehtoisesti tehdäänkin :D.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Sankareille kynttilät 6.12.

Perinteisesti kävimme sytyttämässä partioporukalla kynttilät Oulujoen kirkon sankarihaudoille. Paikalle ilmestyi hyvissä ajoin 12 reipasta partiolaista. Kynttilät saatiin sytytettyä helposti ja ison porukan turvin laskeminenkaan ei ollut iso homma. Joskus kun on ollut vain muutama sytyttäjä, on siinä helposti tunti vierähtänyt...

Kiitos vielä kaikille paikalla olleille, ja kaikille tasapuolisesti rauhallista itsenäisyyspäivää.


Agi-treenit ja johtajaneuvosto

Sunnuntaina oli taas treenit. Vanhemmat lähti mökille ja piti valita antaako koirat mukaan vai meneekö illalla treeneihin ja hoitaa Tinon kanssa koiria tiistaihin. Päätettiin, että koirat jää Ouluun sillä tänä syksynä treenejä on muutenkin vähän.

Millille pitää käydä ostamassa kunnollinen kevuthäkki, se kun ei malta odottaa hiljaa vuoroaan kun rataa rakennetaan ja siihen tutustutaan. Jatkuva haukkuminen käy kaikkien hermoille varsinkin kun hallissa kaikuu. Nano osaa sen sijaan odottaa mallikelpoisesti hiljaa. Vähän se on rassaavaa kahden koiran kanssa treenata samassa ryhmässä. Ei pelkästään se että joutuu juoksemaan tupla määrän, mutta lähinnä se, että ei voi keskittyä rauhassa yhteen koiraan kerrallaan, vaan rataan tutustuessakin joutuu miettimään radan yhtäaikaa molempien kannalta. Nuo kun ovat niin erilaisia ohjattavia.

Nanolla meni rata melko hyvin. Suurin ongelma meinasi taas olla se että Nano luki rataa turhankin itsenäisesi. Piti käskyttää seuraavaa estettä jo ennen kuin se oli suorittanut edellisen, ettei se itse päätä minne menee :). Millin kanssa meinasi olla samaa ongelmaa tietyissä kohdissa. Erityisesti putket olivat kinkkisiä tällä kertaa. Oli nimittäin yhteensä neljä putkea, kaksi kahden putken yhdistelmää. Molemmissa oli kaksi mutkaputkea, jotka olivat aivan kiinni toisissaan. Oikean putken valinta oli kuitenkin yllättävänkin helppoa välillä.


Suurin ongelma molemmilla oli kontakteilla. Ongelmat vaan olivat täysin vastaiset. Nanolla oli niin kiire, että hyppi kontaktien yli, Millille taas on alettu opettamaan pysäytys kontakteja vastaavan ongelman takia ja nyt se hidastelee jo alasmenon alussa. Pysäytys paikka ei ole ollut mitenkään tarkka, sillä Milli on pysähtynyt käskystä. Kouluttajan kanssa päätettiin että aletaan ensi viikolla opettamaan Millille 2-on 2-off -kontakteja, että se oppisi että saa tulla vauhdilla alas asti ja tietää itse varmasti mihin pitää pysähtyä. Nanolla riitti A-esteellä varsinkin se että kun se tuli alas, vieritin nakin palasta A:ta pitkin esteen juureen, että Nano muistaisi juosta alas asti. Se näyttikin tehoavan heti parin toiston jälkeen. Kerran Nano tosin imaisi nakin niin nopeasti matkalla, ettei huomannut edes syöneensä sitä, jäi sitten A:n juurelle etsimään että minne se tippui :D. Melko blondi se välillä meinaa olla...




Maanantaina oli johtis kololla. Paikalla ei tiistaisesta itsenäisyyspäivästä johtuen paljoa porukkaa ollut, mutta asiat saatiin silti kuntoon. Pete tuli paikalla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja vihdoin sai koko vuoden kertyneet kuitit muutettua rahaksi, ei ollut nimittäin enää mikään pieni summa kyseessä. Vihdoin ja viimein saatiin kerättyä kaikkien hallitusten jäsenten allekirjoitukset lappuun, jonka ansiosta allekirjoittaneesta tuli virallisesti Tervapartion apulaislippukunnanjohtaja. Päätettiin samalla muutamia kokouspäivämääriä ensi vuoden alkuun ja muistuteltiin vielä tiistaisesta kynttilöiden sytytyksestä Sankari-haudoilla. 
Viikonlopun leiri oli hyvällä mallilla ainakin niiden kohdalta, jotka kokouksessa olivat, toivottavasti muutkin ovat hoitaneet osuutensa yhtä hyvin.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Rihmaus ja osmonsolmu

Vaihteeksi värkkäiltiin kokouksessa narujen kanssa.
Kävin päivällä ostamassa 1100cm kirkkaan sinistä ja 200cm tumman sinistä narua illan kokoukseen. Tarkoituksena oli tehdä osmonsolmuja ja rihmata narun päät rispaantumisen ehkäisemiseksi.

Ennen narujen ostoa piti vielä etsiä ohjeet ja tehdä mallikappale, että pystyi laskemaan tarvittavan narun määrän. Netistä onneksi löytyi helppo ohje, jolla itsekkin pystyi treenaamaan, edellisestä kerrasta kun on varmaan lähemmäs 10 vuotta aikaa :D. Ainoa ongelma oli että kämpillä ei ollut muuta narua kuin lenkkareiden kengän nauhat. Ei muuta kuin naru irti ja osmonsolmun tekoon. Osmonsolmu valmistui ongelmitta ja naru oli juuri sopivan mittainen. Pujottelin narun takaisin lenkkariin ja muistin vasta sitten että en ollut mitannut narun pituutta. Ei muuta kuin naru irti ja mittaamaan. Mittanauha vain on jotenkin mystisesti kadonnut jonnekkin, joten mittaaminen piti tehdä viivottimella.

Narua tarvittiin 120cm per nenä. Rihmauslankaa löytyi viikko sitten kololta, joten sitä ei tarvinnut ostaa. Kotona pätkin narun sopiviksi paloiksi ja tein kokeeksi muutaman osmonsolmun, jotka kuitenkin vielä purin.
Kololla tein kaksi solmua valmiiksi tumman sinisestä narusta. Toisen päättelyineen ja toisen jätin päättelemättä.

Kokouksen aluksi harjoiteltiin narun päiden rihmaus. Jotkun osasivat sen jo ennestään narsa-leiriltä muutaman vuoden takaa, mutta kertaus oli tarpeeen kaikille. Joillekkin kerta oli ensimmäinen, mutta kaikki saivat tehtyä kauniit ja pitävät rihmaukset narun molempiin päihin. Joillakin se vaan vaati useamman yrityksen kuin toisilla.

Osmonsolmu oli myös joillekkin tuttu. Osa sai tehtyä solmun paperiria ohjeita seuraamalla ja osa seurasi normaalia opetusta. Muutaman kerran joutui itsekkin solmua purkamaan kun ei kierrosten lisääminen onnistunut ongelmitta, joten ei se helppoa ole aina johtajillakaan ;). Osa ehti saada osmonsolmut valmiiksi ja jopa pääteltyä, osalla taas solmu jäi vähän kesken, mutta ohjeet sai kotiin että voi jatkaa yrittämistä kaikessa rauhassa.


Osmonsolmut ylhäältä

Osmonsolmut sivulta
Valmis osmonsolmu


Kokouksen jälkeen laskeskeltiin joulukalenteri rahoja. 6 euroa maksavasta kalenterista saa 2,4e myyjä itselleen ja loput toimitetaan Suomen Partiolaisille. Innokkaimmat myyjät saivat itselleen yli 50e, eli ei mikään huono tienaus mahdollisuus ahkeralle myyjälle.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Agi-treenit

Tänä iltana oli taas agility-treenit hallilla. Ennen treenejä käytiin kunnon lämmittelylenkki kotona ja vielä vähän lämmiteltiin hallilla.

Rata saatiin kasaan melko nopeasti, tällä kertaa oli yksi treenaaja enemmän kuin viimeksi, eli kaiken kaikkiaan meillä oli 4 koiraa mukana. Tänään harjoiteltiin melko nopeaa hyppy rataa, eli juosta sai jalat hapoille kun kahden koiran kanssa treenasi.

Millin kanssa meni ensin huonosti, Milli tuntui olevan ihan omissa ajatuksissaan ja jäi esimerkiksi kepeillä kesken kaiken vain tuijottamaan eteensä. Itse kun vaihdoin asennetta ja lisäsin vauhtia Millikin syttyi ihan eritavalla ja meno oli sen mukaista. Sen jälkeen alkoikin sujumaan. Toisella radalla joutui vähän kikkailemaan että sai Millin menemään oikeaan päähåän putkea. Kepit meni yllättävän hyvin ja vähän onnistui jopa kirittämään Milliä edistämällä.

Nano oli vauhdikkaalla päällä ja ensimmäinen rata meni tosella hyvin lukuunottamatta virhettä toisilla kepeillä. Sen jälkeen eniten ongelmia olikin keppien menossa, Nano aloitti jättämään toisen välin kiertämättä. Lopulta saatiin kepit oikein ja vielä vauhdilla. Toisella radalla oli sama ongelma kuin Millillä, Nano lukitsi aina putken väärän pään. Positiivista on, kuten kouluttajakin sanoi, se että Nano lukee rataa itse.

Suljettua keppi-kulmaa pitää molempien kanssa harjoitella, se on jäänyt vähän vähemmälle treenille ja siksi oli molemmille vaikea hahmottaa.

Shelttiväen pikkujoulut ja sheltti-lenkki

Lauantaina oli Oulun sheltti-porukan ja tietenkin shelttien pikkujoulut. Tänä vuonna ne pidettiin Haukiputaalla, Koljun majalla. Kova tuuli puhalsi majan täyteen shelttejä omistajineen, mutta onneksi sopu sijaa antaa ja kaikki mahduttiin hyvin sisään.

Pikkujoulu perinteen mukaisesti oli koirille järjestetty ohjelmaa, juoksu-kilpailu ja temppu-rata olivat molemmat suosittuja ja koirat näyttivät nauttivan. Temppuradalle haastetta toi muutamassa kohdassa olleet nakit, nakki piti mm. löytää kupin alta ja rajatulta alueelta maasta. Moni ei meinannut uskoa, että paloja oli vain yksi, vaan piti käydä varmistamassa asia välillä :D. Juoksukisassa haasteen toi taas tuuli, joka esti koiria kuulemasta kutsun 60m päästä.


Sisällä oli syönnin lomassa tietovisailu koirista. Joku oli muuten leiponut mahtavia sheltti-pipareita.
Parasta oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa vanhoja ja uusia tuttuja. Muutamia pentuja oli myös mukana ja hyvin nekin porukassa tulivat toimeen. Shelteissä on ihanaa se että monta kymmentä shelttiä mahtuu yhtäaikaa pieneen tilaan täysin sovussa :)


Sunnuntaina kokoonnuttiin  Haukkukeitaalla ja kierrettiin Vuokon johdolla reilun tunnin mittainen lenkki metsässä. Nano meinasi kulkea ajatuksissaan ja oli kuulemma eksyneen näköinen kun huomasi etten enää ollutkaan vieressä. Mukana pysyi kumminkin.


Kiitos mukavasta seurasta sekä pikkujouluissa että lenkillä :).

torstai 24. marraskuuta 2011

Köytökset ja köyden vyyhteäminen

Solmuja tulee aina välillä kokouksessa ja leireillä opetettua, mutta köytökset jää helposti vähemmälle huomiolle. Siksi päätettiin tiistaina niitä opettaa. Köytöksiä käytetään yleensä naulojen tilalla rakennelmissa pitämään sitä kasassa. Monesti pitää saada väliaikaisesti liitettyä puita yhteen esimerkiksi A-pukissa ojan tms. ylityksissä tai leirirakennelmissa. Rakennelmien täytyy olla helppo purkaa ja köyden avulla maastoon ei jää edes nauloja, joihin joku voisi satuttaa itsensä.

Köytöksistä yleisimmät ovat ovat risti- ja pukkiköytös. Pukkiköytöstä käytetään kun tarvitaan 90asteen kulma, ristiköytöksellä on mahdollista tehdä myös muunkokoisia kulmia. 

Molemmat köytökset aloitetaan tukkikytkyllä ja päätetään siansorkalla. Kumpikin on varsin helppo solmu.
Ensiksi harjoiteltiin pukkiköytöksen tekoa ja se sujui muutamilta erinomaisesti, kun taas joillakin oli hieman ongelmaa hahmottaa miten köydet menevät. Kukaan ei kuitenkaan luovuttanut, vaan kaikki saivat tehtyä köytöksen lopulta oikein. Ristiköytöksen teko on hieman yksinkertaisempaa ja se sujuikin paremmin.

Köytöksen tärkein ja tietyssä mielessä vaikein osa on kiristyskierros. Kiristyskierroksilla köysi kiristetään puiden ympärille ja saadaan se pysymään paikoillaan rasituksenkin alaisena. Ei olisi nimittäin kiva, jos A-pukki romahtaa kesken joen ylityksen :). Kiristyskierrosten on oltava todellakin kireällä. Meille aikoinaan johtajat sanoivat ohjeeksi että ne pitää vetää rystyset valkoisina ja sormet verillä, tai ne eivät tule tarpeeksi kireälle ;)
Parhaiten oppii tekemällä ja harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Kokouksen lopuksi katsottiin vielä muutama tapa, miten köydet vyyhdetään ja säilytetään, ei nimittäin ole mukavaa mennä varastoon ja löytää kaikkia köysiä sekaisin samasta läjästä. Järjestys se on oltava partiossakin, vaikka se ei aina siltä näyttäisikään :).

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Nakin vetovoiman voimakkuus

Tuli todistettua nakin voima taas tänään treeneissä. Koko päivän olin talkoilemassa OKK:n 3-luokan kisoissa ja illalla oli vuorossa vielä omat treenit molempien koirien kanssa. Iskä kävi tuomassa koirat hallille koska kisat venähti niin pitkiksi että en ennen treenejä koiria itse ehtinyt hakemaan. Paljoa porukkaa ei treeneissä ollut, vain Eddy meidän lisäksi. Paljon ehdittiin siis harjoitella per koira, sillä treeniaika on meillä poikkeusellisesti puoli toista tuntia, sillä joudutaan sekä rakentamaan että purkamaan rata itse.

Tällä kertaa harjoiteltiin irtoamisia. Molemmilla oli vähän irtoaminen hakusessa ja radan päässä odottava palkka meinasi tuoksea koirien nenään niin hyvälle, että radalla koittivat välillä vähän oikaista. Mutta varsinaisesti nakin taikavoima tuli todistettua kun harjoiteltiin loppusuoraa. Kouluttaja Hanna jäi palkan kanssa suoran päähän ja koirat ohjattiin suoran päässä olleen mutkaputken kautta loppusuoralle. En muistanut Hannalle sanoa että Nano on arka vieraita kohtaan ja palkka kannattaisi varmaan laittaa maahan. Onneksi en sanonut. Nano ei nimittäin edes hidastanut vauhtia ennen kuin nenä osui nameihin, jotka olivat kouluttajan kädellä olevalla alustalla. Niinkuin ei koskaan arka olisi ollutkaan. Ensimmäisellä kerralla itsekkin katsoin ihan ihmeissäni Nanon yllättävää rohkeutta, muttta pakko se oli uskoa kun Nano teki saman useamman kerran putkeen :)


Varsin onnistuneet treenit siis monessakin mielessä.

Lahjattomat treenaa

Siltä ainakin tuntui eilen illalla kun katsoi päivän tulosta. Agi-treeneissähän on viimeksi käyty syyskuussa Haukkukeitaan ulkokentällä. Myöskään omatoimisesti ei ole ehditty käydä treenaamassa. Hallihan on siirretty Virpiniemestä Haukkikselle ja pohjaksi oli vaihdettu vanhan tekonurmen tilalle kivituhkaa.

Aamulla herättiin koirien kanssa aamulla ja haettiin Kati kuvaajaksi matkalla. Hallilla ilmoittauduttiin ja leiriydyttiin tavaroinemme sopivaan paikkaan. Radan laidalta suunniteltiin mahdollisia reittivalintoja ennen rataantutustumista. Rataantutustumisessa suunnitelmat meni uusiksi, sillä esteiden järjestys oli muuttunut viime tipassa. Ei ollut valittamista, sillä rata suoraviivaistui.

Kaikki tuomari Tuomo Pajarin tekemät 1-luokan radat olivat mukavan suoraviivaisia, joutui juoksemaan, eikä ollut turhia kikkailuja. Kumminkaan radalta ei montaa 0:llaa tullut, eikä HYL:kään ollut ihan tuntematon näky tuloslistassa.

Ensimmäiselle radalle lähdin Millin kanssa ihan ilman mitään ennakko-odotuksia ja keskityin asiaan kerrallaan. Rata oli hyvin mielessä ja se sujui todella hyvin. Ohjauksen sain toteutettua suunnitellusti ja jopa kontaktit menivät oikein. Loppuradasta kävi mielessä ajatus, että ei ole ratavirheitä tullut, mutta sain onneksi ajatukset kasaan nopeasti. Maalissa ei voinut uskoa että olisi 0-radan saanut. Piti tarkistaa ohi mennessä toimistosta että mitä tuomarinsihteerin lappuun oli kirjoitettu, ja silti oli epäuskoinen olo vaikka lapusta näki että nolla tuli. Hetken asiaa sulauteltuani totesin vaan että tais just kisa-päivä pidentyä parilla tunnilla. Millillä nimittäin kaksi nollaa oli jo valmiina. Saatiin siis SERT ja siirryttiin 2-luokkaan :)


Nanon kanssa kisattiin B- ja C- radat, Millin kanssa A ja B. A ja B oli agility- ja C hyppyrata. Nanon kanssa odotellessa radalle pääsyä mielessä kävi, että olisi mahtavaa saada Nanonkin kanssa jokin tulos. Karkotin ajatuksen kuitenkin saman tien, sillä aina kun on lähtenyt radalle hakemaan tulosta, on tehnyt tyhmiä virheitä jotka on monesti aiheuttaneet jopa hylkäyksen. Nyt siis jokaiselle radalle lähdettiin mentaliteetillä pidetään hauskaa, tuloksesta viis. Oli selvästi toimiva suunnitelma, Katikin sanoi että olin paljon rauhallisempi ja näytin keskittyvän paremmin kuin ennen. Siltä itsestäkin tuntui, rauhassa kun otti asian kerrallaan eikä yrittänytkään miettiä koko rataa kerralla meno oli tasaisen varmaa.


B-rata Nanon kanssa meni nopeasti ja varmasti, pari vaaranpaikkaa meinasi matkalla olla, mutta ihme kyllä niistäkin selvittiin virheittä. Nanon kanssa kun radalta tuli ja tajusi että nolla tuli siltäkin radalta oli olo melko epätodellinen. Ei voinut olla, että toinen rata putkeen meni sekä ratavirheittä että vielä nopeammin kuin Millin rata. Saati Nanon C-radan jälkeen kun tulos oli jälleen 0. Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä :D


Nanon B-rata

Nano C-rata


Iltapäivästä oli vuorossa vielä Millin ensimmäinen rata 2-luokassa. Mitään tavoitteita ei todellakaan radalle ollut. Rauhassa mentiin ja puhdas rata tuli jälleen ilman ratavirheitä. Aika vain meni 1.93s yli ihanneajasta. Tyytyväisempi ei rataan olisi kuitenkaan voinut olla. Monet 2-luokassa enemmänkin kisanneet saivat virhepisteitä ja hylkäyksiäkin tuli joillekkin. Hävittiin muuten vain neljä sekunnin kymmenystä kolmanneksi tulleelle. Ajan myötä varmuuden kasvaessa nopeuttakin tulee varmasti lisää.

Millin 2-luokan B-rata

Lauantain saldo oli siis
Milli A-rata: 0, SERT ->2-luokka, sijoitus 1
Nano B-rata: 0 LUVA, sijoitus 2
Nano C-rata: 0 LUVA (hyppy), sijoitus 2
Milli 2-luokka B-rata: +1.93, sijoitus 4

Videot kisoista tulee tännekkin heti kunhan saan siirrettyä ne koneelle.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Alias-ilta

Tänään oli asteen verran rennompi kokous, sillä pelattiin Aliasta.

Kokouksen alussa jaettiin leirikirjeet, arvottiin peli-parit ja alettiin pelaamaan. Oli mukava katsoa miten vartiolaiset tempaantuivat peliin mukaan ja selittivät sanoja innoissaan. Tarkoituksena olikin saada vartiolaiset vähän avautumaan, kun monesti istuvat kokouksessa täysin tuppisuina. Reetta ja Reetta taisivat voiton kokouksen lopuksi viedä mutta eiköhän revanssi näy jo horisontissa.

Lopuksi jaettiin muutama vielä kololla ollut adventtikalenteri, sillä innokkaimmat olivat viikon aikana myyneet jo 20 kalenteria. Melkoisia myyntitykin alkuja siis.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Rentouttava mökki-viikonloppu, vai miten se menikään...

Katin kanssa ollaan pitkään puhuttu, että pitäisi lähteä mökillä käymään ja viime viikonkoppuna siihen tuli tilaisuus. Pakattiin kaikki viisi koiraa autoon ja otettiin suunnaksi Syöte. Myös iskä ja Tino lähtivät, joten yhteensä meitä oli neljä ihmistä, 2 shelttiä, 2 hoffia ja yksi sakemanni.

Reissu alkoi hyvin ja oltiin perillä oltiin illalla. Tinon kanssa lähdettiin ulkoiluttamaan koiria ja kaikkki riehuivat enimpiä energioitaan vähemmäksi. Tino lähti vanhimman, Ronjan kanssa vähän aikaisemmin takaisin mökille, kun Ronja näytti väsähtävän. Muiden kanssa jatkettiin vielä vähän matkaa. Lenkin jälkeen alettiin kuivaamaan koirien tassuja ja yhtäkkiä huomattiin, että teranssilla on verisiä läikkiä. Ei auttanut muu kuin tsekata kaikkien tassut että syy löytyisi. Pienien tassuista ei löytynyt mitään, mutta kun isompien tassuja vilaisi, niin syy löytyi helposti. Riinan molemmissa takajaloissa oli anturoissa verta vuotavia haavoja ja Ellin jokaisen tassun anturoissa oli myös palkeenkielillä olevia haavoja. Tarkemmissa tutkimuksissa myös Ronjan toisesta takajalasta löytyi haava ja jalalle se ei juuri painoa varannut. Onneksi kylpyhuone oli suoraan edessä, kaikki koirat sinne, särkylääketta naamaan. Terassa piti myös pestä veden ja harjan kanssa puhtaaksi, ennenkuin veri olisi jäätynyt ilman pakastuessa.

Koirille ei tietenkään sattunut omia sidostarpeita mukaan ja mökiltä löytyneetkään eivät mitään uusia olleet. Ei auttanut muu kuin pestä tassut ja sitoa ne nenäliinojen, terveyssiteiden, sideharson ja maalarinteipin avulla. Onneksi nuo koirat on totutettu kaikenlaiseen käsittelyyn, joten hoitotoimenpiteet onnistuivat suhteellisen helposti.

Seuraavana päivänä Tino kävi ostamassa desinfiointi ainetta SyöteShopista, siteet olivat päässeet loppumaan, eikä kukaan ollut huomannut tilata lisää. Piti siis vain pärjätä sillä mitä mökillä oli. Koirat onneksi nukkuivat varsin tyytyväisinä lampaantaljoilla, vaikka pihaa pidemmäs eivät lenkille päässeetkään.

Illalla rauhoituttiin katsomaan leffoja yläkerran kotiteatterista. Pakollinen tauko tuli vain siinä vaiheessa kun koirat päättivät avata alakerrassa huoneen oven, mihin ne oli laitettu ja kiivetä yläkertaan. Portaan ovat niin jyrkät ettei koiria voinut laittaa kulkemaan niitä alas, vaan ne piti kantaa. Jälleen kerran onneksi Kati on nähnyt koirien koulutukseen aikanaan aikaa ja vaivaa. Koirat sai nimittäin kannettua kätevästi hartioilla ja 30kg koiraa kulki siinä varsin kätevästi :). Loppuillan koirat nukkuivat ihan rauhassa alakerrassa. 


Seuraavana aamuna iskä ja Tino lähtivät ajamaan Oulua kohti. Katin ja koirien kanssa jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Maanantai aamuna herättiin aikaisin, sillä Oulussa piti olla ennen kahta ja mökissä oli melkoinen määrä koiran karvaa siivottavana ennen lähtöä. Milli, vannoutunut mökkikoira ei olisi taaskaan halunnut mökiltä lähteä. Sunnuntaina ei nousut sohvalta edes poikia saattamaan, olisi voinut vahingossa joutua mukaan. Maanantainakin Milli yritti kovasti juurtua sohvalla olleeseen lampaantaljaan. Makasi siinä täysin paikallaan, eikä reagoinut mitenkään vaikka siivoiltiin ja pakkailtiin tavaroita vieressä. Huvittavinta oli, että aina kun puhuttiin lähdöstä, Milli painoi silmät tiukasti kiinni ja esitti nukkuvaa :D. Saatiin onneksi Millikin mukaan ja koko porukalla palattiin takaisin Ouluun. Illalla kyllä kuulin huhuja, että äiti olisi huomenna (tiistaina) lähdössä yö-vuoron jälkeen mökille koirien kanssa, joten ei koirat kauaa joudu kaupungissa olemaan. Milli ja Nano tulevat takaisin sitten lauantaiksi agi-kisoihin.

Vaikka jokin näyttää yksinkertaiselta, se ei sitä välttämättä ole

Viime viikolla oli Ronsun kokouksessa kolmas johtamistehtävä. Johtamisvuorossa olivat Viivi, Henna ja Henis, aiheena oli puutyö. Tytöt olivat itse saaneet päättää minkä puutyön teettävät muilla ja tuloksena oli "narri". Narri on siitä mielenkiintoinen puutyö, että se näyttää melko yksinkertaiselta, eikä siihen tarvita hirveästi materiaalia, mutta ennenkuin narujen pujottelun hoksaa, on siinä haastetta. Kyseisessä työssä on 5kpl n. 5cm*6cm kokoista laudan palasta ja kolme nauhaa, jotka kiinnitetään lautojen päihin pienillä nauloilla. Toiseen päähän tulee yksi ja toiseen päähän kaksi nauhaa, niin että ne menevät laudan palojen välissä ristiin. Tarvoitteena on, että kun roikotat työtä suorassa ja käännät ensimmäisen palasen ylösalaisin, kääntyvät myös seuraavat palaset.

Kokouksen pitoa olisi helpottanut huomattavasti, jos tytöt olisivat katsoneet yhdessä etukäteen miten työ tehdään ja jopa tehneet mallikappaleen yhdessä. Nyt opettaminen jäi pääasiassa yhden vastuulle. Kaikki saivat työt kuitenkin valmiiksi, osalla oli enemmän vaikeuksia kuin toisilla.
Ennen kokousta tyttöjen piti tehdä materiaalilaskelmat ja mallipiirros. Lista materiaaleista piti toimittaa edellisellä viikolla että ehdittiin Reetan kanssa käydä ostamassa materiaalit valmiiksi. Ei ihan joka insinööri-opiskelija vietäkään perjantai-iltaansa rautakaupassa. Saati sahaile lautoja pienemmäksi pimeässä pihassa, että saa ne mahtumaan autoon ;). Sai tarkkaan mitata ettei tyttöjen laskut mene pilalle. Saatiin muuten kaksi senttiä lautaa kaupan päälle. Säästöä se on pienikin säästö. Nauhat kävin vielä ostamassa tiistaina ennen kololle menoa.

Pitkään ja hartaasti odotetut partiolaisten adventti-kalenterit olivat myös kulkeutuneet meidänkin käsiimme. Innokkaimmat vartiolaisista lähtivät suoraan kokouksen jälkeen niitä kauppaamaan ja kaikki aikoivat yli 10 saada kaupaksi. Kalenteri myynnistä osan rahoista saa itselle, osa menee Suomen Partiolaisille ja Tervapartiossa myös lippukunta ottaa osan tuloista.

Maanantaina pidettiin tämän kuun johtajaneuvosto. Vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi lappu jolla allekirjoittanut vaihdetaan apulais-lippukunnanjohtajaksi, sillä nykyinen muutti Tornioon. Myös talvi-leirin leirikokouksen ajankohdasta päätettiin, sekä leirille päätettiin nimi: "Semper Ubi Sub Ubi". Latinaa, kääntää se joka osaa :D. Minä ja Hanna lupauduttiin emänniksi ja pojat lupasivat suunnitella ohjelman kun luvattiin paistaa pekonia aamupalaksi. Leirikokouksessa sitten nähdään miten käy.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Jälkiä, sieniä ja puita

Alku syksystä mietittiin toimintasuunnitelmaa syys-joulukuu ajalle. Yksi kokous jäi auki ja kysyttiin sitten vartiolaisilta mitä he haluaisivat tehdä. "Opetellaan sieniä!". Selvä juttu, saamanne pitää. Aihetta laajennettiin sitten vähän ja mukaan otettiin myös puut ja eläinten jäljet. Reetta oli vastuussa sienistä, sillä omisti sieni-kirjan, minä vastasin puista, sillä Satimen talkoissa pääsin käsiksi puuvajan aarteisiin. Eläinten jäljet löytyivät omasta pienestä 'Kolo-raamatustamme', eli muutama kymmenen vuotta vanhasta Vj:n käsikirjasta, joka on joskus kolon kätköistä löytynyt.

Aluksi käsiteltiin helttasienten ja tattien eroja. Opittiin mm. maitiaisnesteestä ja mitä eroa on pilleillä ja heltoilla. Kyllä niillä tiedoilla hengissä selviäisi, jos eksyisi metsään, eikä olisi mitään muuta syötävää. Lopuksi myös kerrattiin, mistä erottaa myrkyllisen sienen. Muistakaahan, ettei sieniä saa leikata veitsellä poikki kerätessä, vaan maassa oleva "pattikin" on saatava sienen mukana. Auttaa nimittäin lajin määrityksessä. Ja sienikirjahan on aina mukana kun sieneen lähdetään. Eikös sitä aina sanota että opettele tunnistamaan kaikki myrkkysienet ja poimi vain tuntemiasi sieniä ;). Onneksi nyt erotetaan muitakin, ettei tarvitse myrkyllisiin tyytyä.


Puiden jälkeen kerrattiin puulajeja. Yhdistettiin oikea puun runko oikeaan lehteen/neulaseen. Tähän aikaan vuodesta kun on vähän huonosti lehtiä saatavilla, piti tyytyä pelkkiin piirroksiin. Hyvin vartiolaiset puut tunnisti. Kerrattiin vielä partiolaisen kannalta tärkeitä tietoja, eli mitä puuta poltetaan milloinkin. Havupuita esimerkiksi poltetaan ennemmin kaminassa kuin nuotiolla kipinöinnin takia. 
Iltanuotio on asia erikseen, Puolalaisen nuotiolaulun sanoin "Meill' on metsässä nuotipiiri, missä kuusten koiske soi. Kipunat kohti tähtiö kiirii, lähipuutkin punervoi." Kipinät ovat kauniita kunhan tietää niille oikean ajan ja paikan sekä huolehtii turvallisuudesta. Kepeillä "tuhraaminen" hoidetaan aivan muulloin.
Ruokanuotio on eriasia, sillä siinä ollaan niin lähellä nuotiota, että nykyaikaisilla core tex -vaatteilla kipinöinti on vaarallista. Hyvää ruokanuotio puuta on koivun lisäksi haapa. Kaminassakin koivu palaa välillä nopeammin kuin haapa. Aluksi kannattaa siis polttaa koivua, että saa nopeammin lämmintä, mutta siirtyä varsinkin yöksi vähän hitaammin palaviin lajeihin, jotta lämpö ei nousisi liian korkeaksi.

Mutta siis takaisin illan kokoukseen. Vielä oli jäljellä jälkien opettelua. Kerrattiin yleisimpiä jälkiä joita voi tulla talvella vastaan. Lähinnä siis jänis, orava, hiiri, kärppä, lumikko, susi, poro ja hirvi. Jäljen lisäksi katsottiin askelkuvio, joka kunkin kulkiessa jää. Verrattiin myös koiran ja kissan jäljen ja askeltamisen eroja.

Kokouksen lopuksi muistutettiin vielä Terwaposti-jutuista, joiden pitää olla valmiita muutaman viikon päästä. Henna, Viivi ja Hennis luovuttivat myös raaka-aine laskelmat ensi viikon kokouksen puutyöstä, jotta Reetan kanssa ehditään viikonloppuna lauta ja nauha ostoksille.

Viikonloppuna muuten kaikki muut paitsi 2 vartiolaisistamme menevät EA1:lle. Toivottavasti siellä vihdoin selvenisi tajuttoman ja elottoman ero, sekä oppisivat monta uutta tietoa ja taitoa. 
Joskus on kuulemma ihan terveyskeskuksessa kehuttu hyvin leirillä tehtyä sidosta, joka oli laitettu haavan suojaksi :). Ei ne opit ihan turhia ole.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Satimen talkoot la 22.10

(aivan liian) aikaisin lauantai aamuna, eli siis 10:ltä kokoontui 5 tervapartion johtajaa kolon edustalle varustautuneena lähtemään Satimeen huussi-talkoisiin. Talkoot oli tarkoitus pitää jo aiemmin syksyllä, mutta päivä ei sopinut tarpeeksi monelle, joten siirrettiin sitä eteenpäin. Yöllä oli ollut pakkasta, mutta onneksi paikalla oli talvirenkailla varustettu auto, johon porukka pakkautui työkalujen ym. Satimeen menevien tavaroiden kanssa.

Tie oli niin huonossa kunnossa, että päätettiin jättää auto KoPan kämpän kohdalle ja kävellä loppumatka. Minskun kanssa järjestettiin tavarat kämpässä sillä aikaa, kun pojat menivät ihmettelemään uutta huussi-systeemiä, joka oli tarkoitus vaihtaa vanhan tilalle. Tarza oli hankkinut meille biokäymälän, mutta kukaan ei ollut aiemmin tutkinut tarkemmin millainen käymälä on ja miten se asennetaan. Ennen huussin säiliönä on ollut saavi, jonka joku on aina käynyt vaihtamassa tarvittaessa.

Tästä lähdettiin liikkeelle


















Koska uudessa säiliössä oli istuinosa kiinteänä valmiiksi, piti vanha poistaa. Tämän jälkeen huomattiin myös että eihän uutta säiliötä mahdu asentamaan ilman takaseinän "modaamista". Siihen tarvittiin hieman poraa, sahaa ja potkunyrkkeily-tunneilla opittuja taitoja, mutta lopulta seinässä oli tarkkaan mitattu ja leikattu reikä. (Millihän ei muuten ole mikään mitta, vaan koira ;))




Seuraavaksi pitikin sitten vain asentaa säiliö paikalleen. Pieni ongelma ilmeni mittojen kanssa, kas kummaa. Säiliö kun oli hieman pidempi kuin mitä tilaa huussissa oli. Huussi-rakennus kun on tehty aikojen alussa ja on mitoitettu saaville, mikä hyvin mahtuikin edellisessä kuvassa näkyvään tilaan. Osa uudesta säiliöstä oli siis jätettävä ulkopuolelle. Jos sen olisi laittanut kokonaan sisäpuolelle, olisi oveen pitänyt tehdä reikä, josta olisi saanut polvet työntää ulos. Myös ratkaisua, jossa oven alemman osan saisi auki ehdotettiin. Huussi olisi nimittäin ollut niin täysi, ettei ovea olisi saanut kiinni, jos siellä joku sudaria isompi olisi ollut. Lopputulos näytti sitten tältä:









Sivustoja vähän tiivistettiin ja siistittiin laudoilla. Huoli pois, säiliö tuettiin paremmin kuin kuvasta näkyy, ei se yhden laudan varassa enää ole ;). Itse asiassa lopun ulos jättäminen ratkaisi myös piippu ongelman, tarkemmin sen puuttumisen. Paketissa oli kyllä uusi paranneltu piipun hattu, mutta piippu puuttui :D. Onneksi partiolaisilta ei mene sormi suuhun vaikeammassakaan tilanteessa, vaan hyötykäytimme vanhan säiliön vaihtoaukon suojaamiseen käytettyä vaneria. Kiinnityskohtaa vahvistettiin laudalla, sillä toisella puolella ei ollut mitään mihin tason olisi saanut tukevasti kiinnitettyä. Vielä pitäisi hankkia ketju, jolla säiliön saisi lukittua huussiin, ei kukaan ulkopuolinen saa päähänsä ottaa sitä mukaansa tai muuten vain sabotoida. Ei nimittäin ole mitään ihan halpoja kapistuksia.














Takaosa oli siis kunnossa, joten oli aika siirtyä sisäosan ongelmiin.

Vaneriin, joka oli aiemmin toiminut istuin osana piti tehdä tietenkin suurempi reikä, että säiliö mahtui siitä läpi.
Odottamaton ongelma syntyi (jälleen) säiliön korkeuden kanssa. Uusi säiliö oli niin korkea että jopa pidempijalkaiset johtajat ei yltäneet pytyltä lattialle.



Ei auttanut muu kuin alkaa tekemään portaita, muutenhan pienimmät on jumissa hypittyään pytylle. Vahingossa vielä tipahtavat reikään ja siinä sitä sitten ollaankin. Myös lattian korottamista harkittiin, mutta portaiden todettiin olevan pienitöisemmät. Portaista tuli varsinainen taideteos, ja ovat ainakin tekijöidensä näköiset. 














Niiden ulkonäkö on tarkoin harkittu ja huolellisesti toteutettu. Kaikki remontissa käytetty materiaali on joko materiaalia, mikä poistettiin huussin uudistusten takia tai löytyi Satimen alta tai puuvajasta (toim. huom.). Vielä loppusilauksena isuimen taakse lisättiin lauta, jotta tuuli ei pääse tuulemaan suoraan istuimen taakse jääneestä aukosta, olisi muuten voinut talvipakkasilla hiemän takapuolta palella ;D. Viiden tunnin ankaran aherruksen jälkeen huussi oli viimein valmis ja väsynyt, mutta onnellinen talkooporukka suuntasi koloa kohti poiketen vain hakemassa pizzat kurisevien mahojen täytteeksi. Onneksi lippukunta kustantaa talkooeväät :)


Tässä vielä lopputulos kaikessa komeudessaan: 


torstai 20. lokakuuta 2011

Pikku toimittajat työn touhussa

Viime viikolla kirjoittelin, miten kokouksessa suunniteltiin journalisti-aktiviteettia. Tällä viikolla oli toteutuksen vuoro. Ensimmäisten vartiolaisten vuoro oli maanantaina ja loput kävivät tänään. Maanantaina haastateltiin lippukunnanjohtaja Tarzaa ja seurattiin seikkailija kokousta, tänään seurattiin sudenpentujen kokousta ja haastateltiin kahta uutta johtajaa. Kaikki suoriutuivat hommistaan kunnialla ja nyt on pari viikkoa aikaa kirjoitella juttuja. 


Luppo-aika käytettiin Reetan kanssa hyödyksi ja suunniteltiin syysloman jälkeistä kokousta. Kyseisen kokouksen aiheen vartiolaiset saivat valita itse ja siitä tuli lajintunnistus-ilta. Nyt piti vain miettiä mitä tunnistetaan ja miten kokous käytännössä järjestetään, ettei se olisi vain tylsää opettelua kirjasta. Sitä saa ihan tarpeeksi koulussakin.


Illan suurin ja mieluisin yllätys oli se, kun eräs tänä vuonna välivuotta partiosta kirjoitusten takia viettävä johtaja ilmestyi kololle. Ile oli ollut viime viikonloppuna Pohjanmaan partiolaisten piirikokouksessa ja toi sieltä saadut tiedot kololle kaikkien saataville. Ile myös täysin vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti kävi muiden nuorempien poika-johtajien kanssa läpi sykyn kokouksia. Oli kuulemma huono omatunto kun ei ole aktiivisesti ollut mukana. Mistä tuommoisia kultakimpaleita oikeen löytyy ♥. Ile on aiemminkin pitänyt poikaporukkaa koossa ja muutenkin ollut enemmän vastuussa kokousten suunnittelusta. Vielä kun saataisiin kiinnostus pysymään ensi vuonna koittavan armeijan yli :). Aivan liian harvoin tulee kiitosta annettua, mutta tänään siihen todella oli aihetta, ja se myös Reetan kanssa ääneen sanottiin. Kyllä meidän lippukunta olisi paljon köyhempi ilman tälläisiä johtajia. Onneksi johtajaporukka on hyvä ja motivoitunut, paikoin vain vielä vähän kokemattomampaa, mutta tekemällä oppii tässäkin asiassa. 


Suuren suuri kiitos kaikille lippukuntamme johtajille, teidän ansiostanne kokouksia pystytään pitämään jatkossakin ja kaikki halukkaat pystytään ottamaan mukaan. Kiitos ♥

tiistai 18. lokakuuta 2011

Draamaa ensiapu-kurssilla

Viikonloppu tuli vietettyä Ea2:sen merkeissä Vasamolla. Ea-kurssit on tullut käytyä joskus aiemminkin, mutta käytiin vähän Reetan ja Tarzan kanssa verestämässä muistia ja hakemassa uutta tietoa. Oli ohjeet vähän muuttuneetkin viime kerrasta. Kylkiasennossakin nykyään toinen käsi tulee eteen, eikä ylös niinkuin ennen. Elvytyksessä saatiin opetella käyttämään defibrilaattoria (defi). Toki harjoiteltiin kovasti normaali PPE:tä.


Kurssi eroaa normi partio-viikonlopusta siinä että pääasiassa ollaan sisällä ja opiskellaan. Yleensähän suuri osa ajasta ollaan ulkona rymyämässä :). Johtajan näkökulmasta oli ihanaa ettei tarvinnut olla vastuussa mistään, joku muu järjesti kerrankin jotain meille. Ei huolta aikatauluista, ohjelmasta, vartiolaisista, ruuanlaitosta, ei mistään. Ainoastaan piti huolehtia että oli ajoissa takaisin opiskelutilassa tauon jälkeen. Opiskeltiin, syötiin, opiskeltiin, syötiin vähän lisää. Välillä harjoiteltiin asioita käytännössä. Ainoa miinus oli nuorten poikien (n.13-14v.) porukka, jotka häiritsivät koko muuta kurssia levottomuudellaan. Kukaan ei oikein tuntunut saavan niitä kuriin ja olivat kuulemma kouluttajien 20-vuotisen koulutus historian huonokäytöksisimmät kurssilaiset.

Lauantai-iltana oli sidonta-kilpailu. Kurssilla oli 4 viiden hengen vartiota. Jokaisella vartiolla oli vartionjohtaja, josta tuli kilpailun ajaksi monivamma-potilas. Valot sammutettiin 10 minuutiksi ja vartion tehtävänä oli tehdä niin monta sidosta vartionjohtajalle kuin ehtivät. Meidän vartio sai tehtyä 15. Hieman oli pakkopaita olo, kun siteitä ja sidoksia oli kirjaimellisesti päästä varpaisiin :D.

Illan lopuksi aikataulussa luki 'harjoitus, taktinen'. Kaikki jotka aiemmin olivat partiolaisten Ea-kursseja käyneet, tiesivät suurinpiirtein mitä odottaa, mutta joillain ei ollu mitään tietoa tulevasta. Toinen kouluttajista pyysi minua ja Reettaa potilaiksi ja lähdimmekin viettämään tyttöjen saunailtaa saunalle. Muut jäivät vielä kertaamaan harjoituksen kulkua luokkaan.

Saunan tapahtumia kuvaa hyvin Reetan face päivitys kurssin jälkeen :"Jenniina veti mua turpaan, joten kostin ja pamautin rautaputkella takaraivoon. EA-kurssilla on aina jotain pientä draamaa...". Eli otettiin tosiaan vähän yhteen, tuloksena Reetalla musta nenä ja komeat naarmut käsivarressa ja mulla tajuttomuus ja kallonpohjan murtuma. Onneksi oli kouluttajilla hyvät meikkaustaidot ja välineet mukana, ei tarvinnut oikeasti alkaa tappelemaan ;). Oli varsinkin nuoremmille kurssilaisille opettavainen tilanne tulla saunan ovesta sisään kun ovella makaa yksi potilas tajuttomana korva verta valuen ja toinen huutaa hysteerisenä pesutiloissa. Voin muuten kertoa että siellä kaikui ja vielä kun Reetta kunnolla omaksui roolinsa niin korvat soi vielä hyvän aikaa harjoituksen jälkeenkin :D. Mukavaa se silti oli, ei voi muuta sanoa. Harjoituksen jälkeen käytiin läpi oikean ensiavun lisäksi myös tuntemukset mitä tuli tilanteeseen saavuttaessa. Ea2:sen jälkeen kun pitää osata johtaa erilaisia tilanteita. Illalla vielä saunottiin ja Reetan ja Tarzan kanssa pelattiin muutamia pelejä korttia ennen nukkumaan menoa.

Sunnuntaina opiskelu jatkui ja yhden aikoihin oli koe viikonlopun asioista. Kaikki läpäisivät kokeen ja halukkaat saivat lunastaa 8€ arvoisen spr:n EA2-kortin. Loput saivat Pohjanmaan partiolaisten myöntämän todistuksen läpäistystä kurssista. Loppu kahvien jälkeen käännettiin auton nokka kohti
Oulua ja aloitettiin kotimatka monta uutta ja päivitettyä tietoa ja taitoa rikkaampana.

torstai 13. lokakuuta 2011

Syksyinen metsälenkki

Pitkästä aikaa käytiin kaverin koirien kanssa lenkillä. Haettiin meiltä myös sessut mukaan, joten mukana oli seitsemän akan porukka :). Kaverilta löytyy kaksi merkkari hoffia ja yksi sakumaanikko, joten meidän sessut sopii porukkaan sentään väreiltään, vaikka koossa vähän muille häviävätkin.

Koko konkkaronkka tulee hyvin toimeen ja lenkillä pystyy kaikkia pitämään vapaana. Joskus olen jopa kaikkia viittä yksin metsässä lenkkeilyttänyt. Vähän haastetta tuo vanhimman hoffin, 12v. kuurous, mutta siitäkin selviää käsimerkeillä kunhan huomion vaan saa kiinnitettyä ensin :D.

Sakumaanikko Ellillä varsinkin meinasi olla energiaa ylenmäärin, joten kunnon lenkki tuli tarpeeseen. Sillä on tapana napata ensimmäinen vastaantuleva keppi/puu/kanto tms. mukaan ja kantaa sitä koko lenkki mukana, oli se miten iso tahansa. Tällä kertaa heti autosta hypätessä eteen sattui sopiva puun juuri, mikä piti tietenkin nyhtää mukaan. Vauhtia riitti koko lenkin ajaksi ja varsinkin nuoremmat koirat juoksivat huiman matkan. Hoffit ovat molemmat jo iäkkäämpiä, 12 ja 10v., mutta kevyesti jalka nousi koko lenkin vielä vanhalla muorillakin, ihana katsoa kun toinen innoissaan kulkee hajujen perässä ja jaksaa yhä jalkaa nostaen merkkailla reittiä :).

Ilma oli ihanan syksyinen ja kaikki koirat hyppäsi lenkin jälkeen tyytyväisenä autoon. Kiitos vielä lenkkiseurasta koko porukalle ;).

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Eläinlääkärissä

Nanon vasemman silmän ympärys alkoi viikonloppuna punoittamaan ja sain sille eläinlääkäri-ajan tälle illalle.
Nanoa taas vähän jänskätti eläinlääkärin tutkiminen, mutta nätisti se pysyi paikallaan. Lääkäri kehui Nanon kauniin värisiä silmiä ja sain itsekkin silmiä kurkistaa suurentavalla silmientutkimis-laitteella. Jänniä ruskean sävyjä Nanon paljaalla silmällä sinisiltä näyttävistä silmistä löytyikin :).

Diagnoosina on silmäluomen tulehdus ja hoidoksi sai kortisoni-voidetta. Jos ei ala paranemaan niin saa hakea antibiootti-kuurin. Saa nähdä malttaako Nano olla raapimatta luomeaan vai pitääkö käydä ostamassa kauluri. Hammasharja pitäisi joka tapauksessa käydä ostamassa, että hampaat saisi pidettyä puhtaana. Kuukausi sittenhän ne käytiin eläinlääkärissä putsaamassa.