Tuli todistettua nakin voima taas tänään treeneissä. Koko päivän olin talkoilemassa OKK:n 3-luokan kisoissa ja illalla oli vuorossa vielä omat treenit molempien koirien kanssa. Iskä kävi tuomassa koirat hallille koska kisat venähti niin pitkiksi että en ennen treenejä koiria itse ehtinyt hakemaan. Paljoa porukkaa ei treeneissä ollut, vain Eddy meidän lisäksi. Paljon ehdittiin siis harjoitella per koira, sillä treeniaika on meillä poikkeusellisesti puoli toista tuntia, sillä joudutaan sekä rakentamaan että purkamaan rata itse.
Tällä kertaa harjoiteltiin irtoamisia. Molemmilla oli vähän irtoaminen hakusessa ja radan päässä odottava palkka meinasi tuoksea koirien nenään niin hyvälle, että radalla koittivat välillä vähän oikaista. Mutta varsinaisesti nakin taikavoima tuli todistettua kun harjoiteltiin loppusuoraa. Kouluttaja Hanna jäi palkan kanssa suoran päähän ja koirat ohjattiin suoran päässä olleen mutkaputken kautta loppusuoralle. En muistanut Hannalle sanoa että Nano on arka vieraita kohtaan ja palkka kannattaisi varmaan laittaa maahan. Onneksi en sanonut. Nano ei nimittäin edes hidastanut vauhtia ennen kuin nenä osui nameihin, jotka olivat kouluttajan kädellä olevalla alustalla. Niinkuin ei koskaan arka olisi ollutkaan. Ensimmäisellä kerralla itsekkin katsoin ihan ihmeissäni Nanon yllättävää rohkeutta, muttta pakko se oli uskoa kun Nano teki saman useamman kerran putkeen :).
Varsin onnistuneet treenit siis monessakin mielessä.
Monipuolisia koirahommia, valokuvausta ja lenkkeilyä harrastava koiranomistaja. Kokemuksia ja huomioita niin koirien kanssa treenaamisesta, kisaamisesta kuin ihan arki elämästäkin. Maailma on kaunis kameran linssin läpi katsottuna ja välillä käydään katsomassa kauempanakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti