tiistai 29. marraskuuta 2011

Rihmaus ja osmonsolmu

Vaihteeksi värkkäiltiin kokouksessa narujen kanssa.
Kävin päivällä ostamassa 1100cm kirkkaan sinistä ja 200cm tumman sinistä narua illan kokoukseen. Tarkoituksena oli tehdä osmonsolmuja ja rihmata narun päät rispaantumisen ehkäisemiseksi.

Ennen narujen ostoa piti vielä etsiä ohjeet ja tehdä mallikappale, että pystyi laskemaan tarvittavan narun määrän. Netistä onneksi löytyi helppo ohje, jolla itsekkin pystyi treenaamaan, edellisestä kerrasta kun on varmaan lähemmäs 10 vuotta aikaa :D. Ainoa ongelma oli että kämpillä ei ollut muuta narua kuin lenkkareiden kengän nauhat. Ei muuta kuin naru irti ja osmonsolmun tekoon. Osmonsolmu valmistui ongelmitta ja naru oli juuri sopivan mittainen. Pujottelin narun takaisin lenkkariin ja muistin vasta sitten että en ollut mitannut narun pituutta. Ei muuta kuin naru irti ja mittaamaan. Mittanauha vain on jotenkin mystisesti kadonnut jonnekkin, joten mittaaminen piti tehdä viivottimella.

Narua tarvittiin 120cm per nenä. Rihmauslankaa löytyi viikko sitten kololta, joten sitä ei tarvinnut ostaa. Kotona pätkin narun sopiviksi paloiksi ja tein kokeeksi muutaman osmonsolmun, jotka kuitenkin vielä purin.
Kololla tein kaksi solmua valmiiksi tumman sinisestä narusta. Toisen päättelyineen ja toisen jätin päättelemättä.

Kokouksen aluksi harjoiteltiin narun päiden rihmaus. Jotkun osasivat sen jo ennestään narsa-leiriltä muutaman vuoden takaa, mutta kertaus oli tarpeeen kaikille. Joillekkin kerta oli ensimmäinen, mutta kaikki saivat tehtyä kauniit ja pitävät rihmaukset narun molempiin päihin. Joillakin se vaan vaati useamman yrityksen kuin toisilla.

Osmonsolmu oli myös joillekkin tuttu. Osa sai tehtyä solmun paperiria ohjeita seuraamalla ja osa seurasi normaalia opetusta. Muutaman kerran joutui itsekkin solmua purkamaan kun ei kierrosten lisääminen onnistunut ongelmitta, joten ei se helppoa ole aina johtajillakaan ;). Osa ehti saada osmonsolmut valmiiksi ja jopa pääteltyä, osalla taas solmu jäi vähän kesken, mutta ohjeet sai kotiin että voi jatkaa yrittämistä kaikessa rauhassa.


Osmonsolmut ylhäältä

Osmonsolmut sivulta
Valmis osmonsolmu


Kokouksen jälkeen laskeskeltiin joulukalenteri rahoja. 6 euroa maksavasta kalenterista saa 2,4e myyjä itselleen ja loput toimitetaan Suomen Partiolaisille. Innokkaimmat myyjät saivat itselleen yli 50e, eli ei mikään huono tienaus mahdollisuus ahkeralle myyjälle.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Agi-treenit

Tänä iltana oli taas agility-treenit hallilla. Ennen treenejä käytiin kunnon lämmittelylenkki kotona ja vielä vähän lämmiteltiin hallilla.

Rata saatiin kasaan melko nopeasti, tällä kertaa oli yksi treenaaja enemmän kuin viimeksi, eli kaiken kaikkiaan meillä oli 4 koiraa mukana. Tänään harjoiteltiin melko nopeaa hyppy rataa, eli juosta sai jalat hapoille kun kahden koiran kanssa treenasi.

Millin kanssa meni ensin huonosti, Milli tuntui olevan ihan omissa ajatuksissaan ja jäi esimerkiksi kepeillä kesken kaiken vain tuijottamaan eteensä. Itse kun vaihdoin asennetta ja lisäsin vauhtia Millikin syttyi ihan eritavalla ja meno oli sen mukaista. Sen jälkeen alkoikin sujumaan. Toisella radalla joutui vähän kikkailemaan että sai Millin menemään oikeaan päähåän putkea. Kepit meni yllättävän hyvin ja vähän onnistui jopa kirittämään Milliä edistämällä.

Nano oli vauhdikkaalla päällä ja ensimmäinen rata meni tosella hyvin lukuunottamatta virhettä toisilla kepeillä. Sen jälkeen eniten ongelmia olikin keppien menossa, Nano aloitti jättämään toisen välin kiertämättä. Lopulta saatiin kepit oikein ja vielä vauhdilla. Toisella radalla oli sama ongelma kuin Millillä, Nano lukitsi aina putken väärän pään. Positiivista on, kuten kouluttajakin sanoi, se että Nano lukee rataa itse.

Suljettua keppi-kulmaa pitää molempien kanssa harjoitella, se on jäänyt vähän vähemmälle treenille ja siksi oli molemmille vaikea hahmottaa.

Shelttiväen pikkujoulut ja sheltti-lenkki

Lauantaina oli Oulun sheltti-porukan ja tietenkin shelttien pikkujoulut. Tänä vuonna ne pidettiin Haukiputaalla, Koljun majalla. Kova tuuli puhalsi majan täyteen shelttejä omistajineen, mutta onneksi sopu sijaa antaa ja kaikki mahduttiin hyvin sisään.

Pikkujoulu perinteen mukaisesti oli koirille järjestetty ohjelmaa, juoksu-kilpailu ja temppu-rata olivat molemmat suosittuja ja koirat näyttivät nauttivan. Temppuradalle haastetta toi muutamassa kohdassa olleet nakit, nakki piti mm. löytää kupin alta ja rajatulta alueelta maasta. Moni ei meinannut uskoa, että paloja oli vain yksi, vaan piti käydä varmistamassa asia välillä :D. Juoksukisassa haasteen toi taas tuuli, joka esti koiria kuulemasta kutsun 60m päästä.


Sisällä oli syönnin lomassa tietovisailu koirista. Joku oli muuten leiponut mahtavia sheltti-pipareita.
Parasta oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa vanhoja ja uusia tuttuja. Muutamia pentuja oli myös mukana ja hyvin nekin porukassa tulivat toimeen. Shelteissä on ihanaa se että monta kymmentä shelttiä mahtuu yhtäaikaa pieneen tilaan täysin sovussa :)


Sunnuntaina kokoonnuttiin  Haukkukeitaalla ja kierrettiin Vuokon johdolla reilun tunnin mittainen lenkki metsässä. Nano meinasi kulkea ajatuksissaan ja oli kuulemma eksyneen näköinen kun huomasi etten enää ollutkaan vieressä. Mukana pysyi kumminkin.


Kiitos mukavasta seurasta sekä pikkujouluissa että lenkillä :).

torstai 24. marraskuuta 2011

Köytökset ja köyden vyyhteäminen

Solmuja tulee aina välillä kokouksessa ja leireillä opetettua, mutta köytökset jää helposti vähemmälle huomiolle. Siksi päätettiin tiistaina niitä opettaa. Köytöksiä käytetään yleensä naulojen tilalla rakennelmissa pitämään sitä kasassa. Monesti pitää saada väliaikaisesti liitettyä puita yhteen esimerkiksi A-pukissa ojan tms. ylityksissä tai leirirakennelmissa. Rakennelmien täytyy olla helppo purkaa ja köyden avulla maastoon ei jää edes nauloja, joihin joku voisi satuttaa itsensä.

Köytöksistä yleisimmät ovat ovat risti- ja pukkiköytös. Pukkiköytöstä käytetään kun tarvitaan 90asteen kulma, ristiköytöksellä on mahdollista tehdä myös muunkokoisia kulmia. 

Molemmat köytökset aloitetaan tukkikytkyllä ja päätetään siansorkalla. Kumpikin on varsin helppo solmu.
Ensiksi harjoiteltiin pukkiköytöksen tekoa ja se sujui muutamilta erinomaisesti, kun taas joillakin oli hieman ongelmaa hahmottaa miten köydet menevät. Kukaan ei kuitenkaan luovuttanut, vaan kaikki saivat tehtyä köytöksen lopulta oikein. Ristiköytöksen teko on hieman yksinkertaisempaa ja se sujuikin paremmin.

Köytöksen tärkein ja tietyssä mielessä vaikein osa on kiristyskierros. Kiristyskierroksilla köysi kiristetään puiden ympärille ja saadaan se pysymään paikoillaan rasituksenkin alaisena. Ei olisi nimittäin kiva, jos A-pukki romahtaa kesken joen ylityksen :). Kiristyskierrosten on oltava todellakin kireällä. Meille aikoinaan johtajat sanoivat ohjeeksi että ne pitää vetää rystyset valkoisina ja sormet verillä, tai ne eivät tule tarpeeksi kireälle ;)
Parhaiten oppii tekemällä ja harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Kokouksen lopuksi katsottiin vielä muutama tapa, miten köydet vyyhdetään ja säilytetään, ei nimittäin ole mukavaa mennä varastoon ja löytää kaikkia köysiä sekaisin samasta läjästä. Järjestys se on oltava partiossakin, vaikka se ei aina siltä näyttäisikään :).

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Nakin vetovoiman voimakkuus

Tuli todistettua nakin voima taas tänään treeneissä. Koko päivän olin talkoilemassa OKK:n 3-luokan kisoissa ja illalla oli vuorossa vielä omat treenit molempien koirien kanssa. Iskä kävi tuomassa koirat hallille koska kisat venähti niin pitkiksi että en ennen treenejä koiria itse ehtinyt hakemaan. Paljoa porukkaa ei treeneissä ollut, vain Eddy meidän lisäksi. Paljon ehdittiin siis harjoitella per koira, sillä treeniaika on meillä poikkeusellisesti puoli toista tuntia, sillä joudutaan sekä rakentamaan että purkamaan rata itse.

Tällä kertaa harjoiteltiin irtoamisia. Molemmilla oli vähän irtoaminen hakusessa ja radan päässä odottava palkka meinasi tuoksea koirien nenään niin hyvälle, että radalla koittivat välillä vähän oikaista. Mutta varsinaisesti nakin taikavoima tuli todistettua kun harjoiteltiin loppusuoraa. Kouluttaja Hanna jäi palkan kanssa suoran päähän ja koirat ohjattiin suoran päässä olleen mutkaputken kautta loppusuoralle. En muistanut Hannalle sanoa että Nano on arka vieraita kohtaan ja palkka kannattaisi varmaan laittaa maahan. Onneksi en sanonut. Nano ei nimittäin edes hidastanut vauhtia ennen kuin nenä osui nameihin, jotka olivat kouluttajan kädellä olevalla alustalla. Niinkuin ei koskaan arka olisi ollutkaan. Ensimmäisellä kerralla itsekkin katsoin ihan ihmeissäni Nanon yllättävää rohkeutta, muttta pakko se oli uskoa kun Nano teki saman useamman kerran putkeen :)


Varsin onnistuneet treenit siis monessakin mielessä.

Lahjattomat treenaa

Siltä ainakin tuntui eilen illalla kun katsoi päivän tulosta. Agi-treeneissähän on viimeksi käyty syyskuussa Haukkukeitaan ulkokentällä. Myöskään omatoimisesti ei ole ehditty käydä treenaamassa. Hallihan on siirretty Virpiniemestä Haukkikselle ja pohjaksi oli vaihdettu vanhan tekonurmen tilalle kivituhkaa.

Aamulla herättiin koirien kanssa aamulla ja haettiin Kati kuvaajaksi matkalla. Hallilla ilmoittauduttiin ja leiriydyttiin tavaroinemme sopivaan paikkaan. Radan laidalta suunniteltiin mahdollisia reittivalintoja ennen rataantutustumista. Rataantutustumisessa suunnitelmat meni uusiksi, sillä esteiden järjestys oli muuttunut viime tipassa. Ei ollut valittamista, sillä rata suoraviivaistui.

Kaikki tuomari Tuomo Pajarin tekemät 1-luokan radat olivat mukavan suoraviivaisia, joutui juoksemaan, eikä ollut turhia kikkailuja. Kumminkaan radalta ei montaa 0:llaa tullut, eikä HYL:kään ollut ihan tuntematon näky tuloslistassa.

Ensimmäiselle radalle lähdin Millin kanssa ihan ilman mitään ennakko-odotuksia ja keskityin asiaan kerrallaan. Rata oli hyvin mielessä ja se sujui todella hyvin. Ohjauksen sain toteutettua suunnitellusti ja jopa kontaktit menivät oikein. Loppuradasta kävi mielessä ajatus, että ei ole ratavirheitä tullut, mutta sain onneksi ajatukset kasaan nopeasti. Maalissa ei voinut uskoa että olisi 0-radan saanut. Piti tarkistaa ohi mennessä toimistosta että mitä tuomarinsihteerin lappuun oli kirjoitettu, ja silti oli epäuskoinen olo vaikka lapusta näki että nolla tuli. Hetken asiaa sulauteltuani totesin vaan että tais just kisa-päivä pidentyä parilla tunnilla. Millillä nimittäin kaksi nollaa oli jo valmiina. Saatiin siis SERT ja siirryttiin 2-luokkaan :)


Nanon kanssa kisattiin B- ja C- radat, Millin kanssa A ja B. A ja B oli agility- ja C hyppyrata. Nanon kanssa odotellessa radalle pääsyä mielessä kävi, että olisi mahtavaa saada Nanonkin kanssa jokin tulos. Karkotin ajatuksen kuitenkin saman tien, sillä aina kun on lähtenyt radalle hakemaan tulosta, on tehnyt tyhmiä virheitä jotka on monesti aiheuttaneet jopa hylkäyksen. Nyt siis jokaiselle radalle lähdettiin mentaliteetillä pidetään hauskaa, tuloksesta viis. Oli selvästi toimiva suunnitelma, Katikin sanoi että olin paljon rauhallisempi ja näytin keskittyvän paremmin kuin ennen. Siltä itsestäkin tuntui, rauhassa kun otti asian kerrallaan eikä yrittänytkään miettiä koko rataa kerralla meno oli tasaisen varmaa.


B-rata Nanon kanssa meni nopeasti ja varmasti, pari vaaranpaikkaa meinasi matkalla olla, mutta ihme kyllä niistäkin selvittiin virheittä. Nanon kanssa kun radalta tuli ja tajusi että nolla tuli siltäkin radalta oli olo melko epätodellinen. Ei voinut olla, että toinen rata putkeen meni sekä ratavirheittä että vielä nopeammin kuin Millin rata. Saati Nanon C-radan jälkeen kun tulos oli jälleen 0. Kolmas kerta toden sanoo, vai mitä :D


Nanon B-rata

Nano C-rata


Iltapäivästä oli vuorossa vielä Millin ensimmäinen rata 2-luokassa. Mitään tavoitteita ei todellakaan radalle ollut. Rauhassa mentiin ja puhdas rata tuli jälleen ilman ratavirheitä. Aika vain meni 1.93s yli ihanneajasta. Tyytyväisempi ei rataan olisi kuitenkaan voinut olla. Monet 2-luokassa enemmänkin kisanneet saivat virhepisteitä ja hylkäyksiäkin tuli joillekkin. Hävittiin muuten vain neljä sekunnin kymmenystä kolmanneksi tulleelle. Ajan myötä varmuuden kasvaessa nopeuttakin tulee varmasti lisää.

Millin 2-luokan B-rata

Lauantain saldo oli siis
Milli A-rata: 0, SERT ->2-luokka, sijoitus 1
Nano B-rata: 0 LUVA, sijoitus 2
Nano C-rata: 0 LUVA (hyppy), sijoitus 2
Milli 2-luokka B-rata: +1.93, sijoitus 4

Videot kisoista tulee tännekkin heti kunhan saan siirrettyä ne koneelle.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Alias-ilta

Tänään oli asteen verran rennompi kokous, sillä pelattiin Aliasta.

Kokouksen alussa jaettiin leirikirjeet, arvottiin peli-parit ja alettiin pelaamaan. Oli mukava katsoa miten vartiolaiset tempaantuivat peliin mukaan ja selittivät sanoja innoissaan. Tarkoituksena olikin saada vartiolaiset vähän avautumaan, kun monesti istuvat kokouksessa täysin tuppisuina. Reetta ja Reetta taisivat voiton kokouksen lopuksi viedä mutta eiköhän revanssi näy jo horisontissa.

Lopuksi jaettiin muutama vielä kololla ollut adventtikalenteri, sillä innokkaimmat olivat viikon aikana myyneet jo 20 kalenteria. Melkoisia myyntitykin alkuja siis.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Rentouttava mökki-viikonloppu, vai miten se menikään...

Katin kanssa ollaan pitkään puhuttu, että pitäisi lähteä mökillä käymään ja viime viikonkoppuna siihen tuli tilaisuus. Pakattiin kaikki viisi koiraa autoon ja otettiin suunnaksi Syöte. Myös iskä ja Tino lähtivät, joten yhteensä meitä oli neljä ihmistä, 2 shelttiä, 2 hoffia ja yksi sakemanni.

Reissu alkoi hyvin ja oltiin perillä oltiin illalla. Tinon kanssa lähdettiin ulkoiluttamaan koiria ja kaikkki riehuivat enimpiä energioitaan vähemmäksi. Tino lähti vanhimman, Ronjan kanssa vähän aikaisemmin takaisin mökille, kun Ronja näytti väsähtävän. Muiden kanssa jatkettiin vielä vähän matkaa. Lenkin jälkeen alettiin kuivaamaan koirien tassuja ja yhtäkkiä huomattiin, että teranssilla on verisiä läikkiä. Ei auttanut muu kuin tsekata kaikkien tassut että syy löytyisi. Pienien tassuista ei löytynyt mitään, mutta kun isompien tassuja vilaisi, niin syy löytyi helposti. Riinan molemmissa takajaloissa oli anturoissa verta vuotavia haavoja ja Ellin jokaisen tassun anturoissa oli myös palkeenkielillä olevia haavoja. Tarkemmissa tutkimuksissa myös Ronjan toisesta takajalasta löytyi haava ja jalalle se ei juuri painoa varannut. Onneksi kylpyhuone oli suoraan edessä, kaikki koirat sinne, särkylääketta naamaan. Terassa piti myös pestä veden ja harjan kanssa puhtaaksi, ennenkuin veri olisi jäätynyt ilman pakastuessa.

Koirille ei tietenkään sattunut omia sidostarpeita mukaan ja mökiltä löytyneetkään eivät mitään uusia olleet. Ei auttanut muu kuin pestä tassut ja sitoa ne nenäliinojen, terveyssiteiden, sideharson ja maalarinteipin avulla. Onneksi nuo koirat on totutettu kaikenlaiseen käsittelyyn, joten hoitotoimenpiteet onnistuivat suhteellisen helposti.

Seuraavana päivänä Tino kävi ostamassa desinfiointi ainetta SyöteShopista, siteet olivat päässeet loppumaan, eikä kukaan ollut huomannut tilata lisää. Piti siis vain pärjätä sillä mitä mökillä oli. Koirat onneksi nukkuivat varsin tyytyväisinä lampaantaljoilla, vaikka pihaa pidemmäs eivät lenkille päässeetkään.

Illalla rauhoituttiin katsomaan leffoja yläkerran kotiteatterista. Pakollinen tauko tuli vain siinä vaiheessa kun koirat päättivät avata alakerrassa huoneen oven, mihin ne oli laitettu ja kiivetä yläkertaan. Portaan ovat niin jyrkät ettei koiria voinut laittaa kulkemaan niitä alas, vaan ne piti kantaa. Jälleen kerran onneksi Kati on nähnyt koirien koulutukseen aikanaan aikaa ja vaivaa. Koirat sai nimittäin kannettua kätevästi hartioilla ja 30kg koiraa kulki siinä varsin kätevästi :). Loppuillan koirat nukkuivat ihan rauhassa alakerrassa. 


Seuraavana aamuna iskä ja Tino lähtivät ajamaan Oulua kohti. Katin ja koirien kanssa jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Maanantai aamuna herättiin aikaisin, sillä Oulussa piti olla ennen kahta ja mökissä oli melkoinen määrä koiran karvaa siivottavana ennen lähtöä. Milli, vannoutunut mökkikoira ei olisi taaskaan halunnut mökiltä lähteä. Sunnuntaina ei nousut sohvalta edes poikia saattamaan, olisi voinut vahingossa joutua mukaan. Maanantainakin Milli yritti kovasti juurtua sohvalla olleeseen lampaantaljaan. Makasi siinä täysin paikallaan, eikä reagoinut mitenkään vaikka siivoiltiin ja pakkailtiin tavaroita vieressä. Huvittavinta oli, että aina kun puhuttiin lähdöstä, Milli painoi silmät tiukasti kiinni ja esitti nukkuvaa :D. Saatiin onneksi Millikin mukaan ja koko porukalla palattiin takaisin Ouluun. Illalla kyllä kuulin huhuja, että äiti olisi huomenna (tiistaina) lähdössä yö-vuoron jälkeen mökille koirien kanssa, joten ei koirat kauaa joudu kaupungissa olemaan. Milli ja Nano tulevat takaisin sitten lauantaiksi agi-kisoihin.

Vaikka jokin näyttää yksinkertaiselta, se ei sitä välttämättä ole

Viime viikolla oli Ronsun kokouksessa kolmas johtamistehtävä. Johtamisvuorossa olivat Viivi, Henna ja Henis, aiheena oli puutyö. Tytöt olivat itse saaneet päättää minkä puutyön teettävät muilla ja tuloksena oli "narri". Narri on siitä mielenkiintoinen puutyö, että se näyttää melko yksinkertaiselta, eikä siihen tarvita hirveästi materiaalia, mutta ennenkuin narujen pujottelun hoksaa, on siinä haastetta. Kyseisessä työssä on 5kpl n. 5cm*6cm kokoista laudan palasta ja kolme nauhaa, jotka kiinnitetään lautojen päihin pienillä nauloilla. Toiseen päähän tulee yksi ja toiseen päähän kaksi nauhaa, niin että ne menevät laudan palojen välissä ristiin. Tarvoitteena on, että kun roikotat työtä suorassa ja käännät ensimmäisen palasen ylösalaisin, kääntyvät myös seuraavat palaset.

Kokouksen pitoa olisi helpottanut huomattavasti, jos tytöt olisivat katsoneet yhdessä etukäteen miten työ tehdään ja jopa tehneet mallikappaleen yhdessä. Nyt opettaminen jäi pääasiassa yhden vastuulle. Kaikki saivat työt kuitenkin valmiiksi, osalla oli enemmän vaikeuksia kuin toisilla.
Ennen kokousta tyttöjen piti tehdä materiaalilaskelmat ja mallipiirros. Lista materiaaleista piti toimittaa edellisellä viikolla että ehdittiin Reetan kanssa käydä ostamassa materiaalit valmiiksi. Ei ihan joka insinööri-opiskelija vietäkään perjantai-iltaansa rautakaupassa. Saati sahaile lautoja pienemmäksi pimeässä pihassa, että saa ne mahtumaan autoon ;). Sai tarkkaan mitata ettei tyttöjen laskut mene pilalle. Saatiin muuten kaksi senttiä lautaa kaupan päälle. Säästöä se on pienikin säästö. Nauhat kävin vielä ostamassa tiistaina ennen kololle menoa.

Pitkään ja hartaasti odotetut partiolaisten adventti-kalenterit olivat myös kulkeutuneet meidänkin käsiimme. Innokkaimmat vartiolaisista lähtivät suoraan kokouksen jälkeen niitä kauppaamaan ja kaikki aikoivat yli 10 saada kaupaksi. Kalenteri myynnistä osan rahoista saa itselle, osa menee Suomen Partiolaisille ja Tervapartiossa myös lippukunta ottaa osan tuloista.

Maanantaina pidettiin tämän kuun johtajaneuvosto. Vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi lappu jolla allekirjoittanut vaihdetaan apulais-lippukunnanjohtajaksi, sillä nykyinen muutti Tornioon. Myös talvi-leirin leirikokouksen ajankohdasta päätettiin, sekä leirille päätettiin nimi: "Semper Ubi Sub Ubi". Latinaa, kääntää se joka osaa :D. Minä ja Hanna lupauduttiin emänniksi ja pojat lupasivat suunnitella ohjelman kun luvattiin paistaa pekonia aamupalaksi. Leirikokouksessa sitten nähdään miten käy.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Jälkiä, sieniä ja puita

Alku syksystä mietittiin toimintasuunnitelmaa syys-joulukuu ajalle. Yksi kokous jäi auki ja kysyttiin sitten vartiolaisilta mitä he haluaisivat tehdä. "Opetellaan sieniä!". Selvä juttu, saamanne pitää. Aihetta laajennettiin sitten vähän ja mukaan otettiin myös puut ja eläinten jäljet. Reetta oli vastuussa sienistä, sillä omisti sieni-kirjan, minä vastasin puista, sillä Satimen talkoissa pääsin käsiksi puuvajan aarteisiin. Eläinten jäljet löytyivät omasta pienestä 'Kolo-raamatustamme', eli muutama kymmenen vuotta vanhasta Vj:n käsikirjasta, joka on joskus kolon kätköistä löytynyt.

Aluksi käsiteltiin helttasienten ja tattien eroja. Opittiin mm. maitiaisnesteestä ja mitä eroa on pilleillä ja heltoilla. Kyllä niillä tiedoilla hengissä selviäisi, jos eksyisi metsään, eikä olisi mitään muuta syötävää. Lopuksi myös kerrattiin, mistä erottaa myrkyllisen sienen. Muistakaahan, ettei sieniä saa leikata veitsellä poikki kerätessä, vaan maassa oleva "pattikin" on saatava sienen mukana. Auttaa nimittäin lajin määrityksessä. Ja sienikirjahan on aina mukana kun sieneen lähdetään. Eikös sitä aina sanota että opettele tunnistamaan kaikki myrkkysienet ja poimi vain tuntemiasi sieniä ;). Onneksi nyt erotetaan muitakin, ettei tarvitse myrkyllisiin tyytyä.


Puiden jälkeen kerrattiin puulajeja. Yhdistettiin oikea puun runko oikeaan lehteen/neulaseen. Tähän aikaan vuodesta kun on vähän huonosti lehtiä saatavilla, piti tyytyä pelkkiin piirroksiin. Hyvin vartiolaiset puut tunnisti. Kerrattiin vielä partiolaisen kannalta tärkeitä tietoja, eli mitä puuta poltetaan milloinkin. Havupuita esimerkiksi poltetaan ennemmin kaminassa kuin nuotiolla kipinöinnin takia. 
Iltanuotio on asia erikseen, Puolalaisen nuotiolaulun sanoin "Meill' on metsässä nuotipiiri, missä kuusten koiske soi. Kipunat kohti tähtiö kiirii, lähipuutkin punervoi." Kipinät ovat kauniita kunhan tietää niille oikean ajan ja paikan sekä huolehtii turvallisuudesta. Kepeillä "tuhraaminen" hoidetaan aivan muulloin.
Ruokanuotio on eriasia, sillä siinä ollaan niin lähellä nuotiota, että nykyaikaisilla core tex -vaatteilla kipinöinti on vaarallista. Hyvää ruokanuotio puuta on koivun lisäksi haapa. Kaminassakin koivu palaa välillä nopeammin kuin haapa. Aluksi kannattaa siis polttaa koivua, että saa nopeammin lämmintä, mutta siirtyä varsinkin yöksi vähän hitaammin palaviin lajeihin, jotta lämpö ei nousisi liian korkeaksi.

Mutta siis takaisin illan kokoukseen. Vielä oli jäljellä jälkien opettelua. Kerrattiin yleisimpiä jälkiä joita voi tulla talvella vastaan. Lähinnä siis jänis, orava, hiiri, kärppä, lumikko, susi, poro ja hirvi. Jäljen lisäksi katsottiin askelkuvio, joka kunkin kulkiessa jää. Verrattiin myös koiran ja kissan jäljen ja askeltamisen eroja.

Kokouksen lopuksi muistutettiin vielä Terwaposti-jutuista, joiden pitää olla valmiita muutaman viikon päästä. Henna, Viivi ja Hennis luovuttivat myös raaka-aine laskelmat ensi viikon kokouksen puutyöstä, jotta Reetan kanssa ehditään viikonloppuna lauta ja nauha ostoksille.

Viikonloppuna muuten kaikki muut paitsi 2 vartiolaisistamme menevät EA1:lle. Toivottavasti siellä vihdoin selvenisi tajuttoman ja elottoman ero, sekä oppisivat monta uutta tietoa ja taitoa. 
Joskus on kuulemma ihan terveyskeskuksessa kehuttu hyvin leirillä tehtyä sidosta, joka oli laitettu haavan suojaksi :). Ei ne opit ihan turhia ole.