sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Satimen talkoot la 22.10

(aivan liian) aikaisin lauantai aamuna, eli siis 10:ltä kokoontui 5 tervapartion johtajaa kolon edustalle varustautuneena lähtemään Satimeen huussi-talkoisiin. Talkoot oli tarkoitus pitää jo aiemmin syksyllä, mutta päivä ei sopinut tarpeeksi monelle, joten siirrettiin sitä eteenpäin. Yöllä oli ollut pakkasta, mutta onneksi paikalla oli talvirenkailla varustettu auto, johon porukka pakkautui työkalujen ym. Satimeen menevien tavaroiden kanssa.

Tie oli niin huonossa kunnossa, että päätettiin jättää auto KoPan kämpän kohdalle ja kävellä loppumatka. Minskun kanssa järjestettiin tavarat kämpässä sillä aikaa, kun pojat menivät ihmettelemään uutta huussi-systeemiä, joka oli tarkoitus vaihtaa vanhan tilalle. Tarza oli hankkinut meille biokäymälän, mutta kukaan ei ollut aiemmin tutkinut tarkemmin millainen käymälä on ja miten se asennetaan. Ennen huussin säiliönä on ollut saavi, jonka joku on aina käynyt vaihtamassa tarvittaessa.

Tästä lähdettiin liikkeelle


















Koska uudessa säiliössä oli istuinosa kiinteänä valmiiksi, piti vanha poistaa. Tämän jälkeen huomattiin myös että eihän uutta säiliötä mahdu asentamaan ilman takaseinän "modaamista". Siihen tarvittiin hieman poraa, sahaa ja potkunyrkkeily-tunneilla opittuja taitoja, mutta lopulta seinässä oli tarkkaan mitattu ja leikattu reikä. (Millihän ei muuten ole mikään mitta, vaan koira ;))




Seuraavaksi pitikin sitten vain asentaa säiliö paikalleen. Pieni ongelma ilmeni mittojen kanssa, kas kummaa. Säiliö kun oli hieman pidempi kuin mitä tilaa huussissa oli. Huussi-rakennus kun on tehty aikojen alussa ja on mitoitettu saaville, mikä hyvin mahtuikin edellisessä kuvassa näkyvään tilaan. Osa uudesta säiliöstä oli siis jätettävä ulkopuolelle. Jos sen olisi laittanut kokonaan sisäpuolelle, olisi oveen pitänyt tehdä reikä, josta olisi saanut polvet työntää ulos. Myös ratkaisua, jossa oven alemman osan saisi auki ehdotettiin. Huussi olisi nimittäin ollut niin täysi, ettei ovea olisi saanut kiinni, jos siellä joku sudaria isompi olisi ollut. Lopputulos näytti sitten tältä:









Sivustoja vähän tiivistettiin ja siistittiin laudoilla. Huoli pois, säiliö tuettiin paremmin kuin kuvasta näkyy, ei se yhden laudan varassa enää ole ;). Itse asiassa lopun ulos jättäminen ratkaisi myös piippu ongelman, tarkemmin sen puuttumisen. Paketissa oli kyllä uusi paranneltu piipun hattu, mutta piippu puuttui :D. Onneksi partiolaisilta ei mene sormi suuhun vaikeammassakaan tilanteessa, vaan hyötykäytimme vanhan säiliön vaihtoaukon suojaamiseen käytettyä vaneria. Kiinnityskohtaa vahvistettiin laudalla, sillä toisella puolella ei ollut mitään mihin tason olisi saanut tukevasti kiinnitettyä. Vielä pitäisi hankkia ketju, jolla säiliön saisi lukittua huussiin, ei kukaan ulkopuolinen saa päähänsä ottaa sitä mukaansa tai muuten vain sabotoida. Ei nimittäin ole mitään ihan halpoja kapistuksia.














Takaosa oli siis kunnossa, joten oli aika siirtyä sisäosan ongelmiin.

Vaneriin, joka oli aiemmin toiminut istuin osana piti tehdä tietenkin suurempi reikä, että säiliö mahtui siitä läpi.
Odottamaton ongelma syntyi (jälleen) säiliön korkeuden kanssa. Uusi säiliö oli niin korkea että jopa pidempijalkaiset johtajat ei yltäneet pytyltä lattialle.



Ei auttanut muu kuin alkaa tekemään portaita, muutenhan pienimmät on jumissa hypittyään pytylle. Vahingossa vielä tipahtavat reikään ja siinä sitä sitten ollaankin. Myös lattian korottamista harkittiin, mutta portaiden todettiin olevan pienitöisemmät. Portaista tuli varsinainen taideteos, ja ovat ainakin tekijöidensä näköiset. 














Niiden ulkonäkö on tarkoin harkittu ja huolellisesti toteutettu. Kaikki remontissa käytetty materiaali on joko materiaalia, mikä poistettiin huussin uudistusten takia tai löytyi Satimen alta tai puuvajasta (toim. huom.). Vielä loppusilauksena isuimen taakse lisättiin lauta, jotta tuuli ei pääse tuulemaan suoraan istuimen taakse jääneestä aukosta, olisi muuten voinut talvipakkasilla hiemän takapuolta palella ;D. Viiden tunnin ankaran aherruksen jälkeen huussi oli viimein valmis ja väsynyt, mutta onnellinen talkooporukka suuntasi koloa kohti poiketen vain hakemassa pizzat kurisevien mahojen täytteeksi. Onneksi lippukunta kustantaa talkooeväät :)


Tässä vielä lopputulos kaikessa komeudessaan: 


torstai 20. lokakuuta 2011

Pikku toimittajat työn touhussa

Viime viikolla kirjoittelin, miten kokouksessa suunniteltiin journalisti-aktiviteettia. Tällä viikolla oli toteutuksen vuoro. Ensimmäisten vartiolaisten vuoro oli maanantaina ja loput kävivät tänään. Maanantaina haastateltiin lippukunnanjohtaja Tarzaa ja seurattiin seikkailija kokousta, tänään seurattiin sudenpentujen kokousta ja haastateltiin kahta uutta johtajaa. Kaikki suoriutuivat hommistaan kunnialla ja nyt on pari viikkoa aikaa kirjoitella juttuja. 


Luppo-aika käytettiin Reetan kanssa hyödyksi ja suunniteltiin syysloman jälkeistä kokousta. Kyseisen kokouksen aiheen vartiolaiset saivat valita itse ja siitä tuli lajintunnistus-ilta. Nyt piti vain miettiä mitä tunnistetaan ja miten kokous käytännössä järjestetään, ettei se olisi vain tylsää opettelua kirjasta. Sitä saa ihan tarpeeksi koulussakin.


Illan suurin ja mieluisin yllätys oli se, kun eräs tänä vuonna välivuotta partiosta kirjoitusten takia viettävä johtaja ilmestyi kololle. Ile oli ollut viime viikonloppuna Pohjanmaan partiolaisten piirikokouksessa ja toi sieltä saadut tiedot kololle kaikkien saataville. Ile myös täysin vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti kävi muiden nuorempien poika-johtajien kanssa läpi sykyn kokouksia. Oli kuulemma huono omatunto kun ei ole aktiivisesti ollut mukana. Mistä tuommoisia kultakimpaleita oikeen löytyy ♥. Ile on aiemminkin pitänyt poikaporukkaa koossa ja muutenkin ollut enemmän vastuussa kokousten suunnittelusta. Vielä kun saataisiin kiinnostus pysymään ensi vuonna koittavan armeijan yli :). Aivan liian harvoin tulee kiitosta annettua, mutta tänään siihen todella oli aihetta, ja se myös Reetan kanssa ääneen sanottiin. Kyllä meidän lippukunta olisi paljon köyhempi ilman tälläisiä johtajia. Onneksi johtajaporukka on hyvä ja motivoitunut, paikoin vain vielä vähän kokemattomampaa, mutta tekemällä oppii tässäkin asiassa. 


Suuren suuri kiitos kaikille lippukuntamme johtajille, teidän ansiostanne kokouksia pystytään pitämään jatkossakin ja kaikki halukkaat pystytään ottamaan mukaan. Kiitos ♥

tiistai 18. lokakuuta 2011

Draamaa ensiapu-kurssilla

Viikonloppu tuli vietettyä Ea2:sen merkeissä Vasamolla. Ea-kurssit on tullut käytyä joskus aiemminkin, mutta käytiin vähän Reetan ja Tarzan kanssa verestämässä muistia ja hakemassa uutta tietoa. Oli ohjeet vähän muuttuneetkin viime kerrasta. Kylkiasennossakin nykyään toinen käsi tulee eteen, eikä ylös niinkuin ennen. Elvytyksessä saatiin opetella käyttämään defibrilaattoria (defi). Toki harjoiteltiin kovasti normaali PPE:tä.


Kurssi eroaa normi partio-viikonlopusta siinä että pääasiassa ollaan sisällä ja opiskellaan. Yleensähän suuri osa ajasta ollaan ulkona rymyämässä :). Johtajan näkökulmasta oli ihanaa ettei tarvinnut olla vastuussa mistään, joku muu järjesti kerrankin jotain meille. Ei huolta aikatauluista, ohjelmasta, vartiolaisista, ruuanlaitosta, ei mistään. Ainoastaan piti huolehtia että oli ajoissa takaisin opiskelutilassa tauon jälkeen. Opiskeltiin, syötiin, opiskeltiin, syötiin vähän lisää. Välillä harjoiteltiin asioita käytännössä. Ainoa miinus oli nuorten poikien (n.13-14v.) porukka, jotka häiritsivät koko muuta kurssia levottomuudellaan. Kukaan ei oikein tuntunut saavan niitä kuriin ja olivat kuulemma kouluttajien 20-vuotisen koulutus historian huonokäytöksisimmät kurssilaiset.

Lauantai-iltana oli sidonta-kilpailu. Kurssilla oli 4 viiden hengen vartiota. Jokaisella vartiolla oli vartionjohtaja, josta tuli kilpailun ajaksi monivamma-potilas. Valot sammutettiin 10 minuutiksi ja vartion tehtävänä oli tehdä niin monta sidosta vartionjohtajalle kuin ehtivät. Meidän vartio sai tehtyä 15. Hieman oli pakkopaita olo, kun siteitä ja sidoksia oli kirjaimellisesti päästä varpaisiin :D.

Illan lopuksi aikataulussa luki 'harjoitus, taktinen'. Kaikki jotka aiemmin olivat partiolaisten Ea-kursseja käyneet, tiesivät suurinpiirtein mitä odottaa, mutta joillain ei ollu mitään tietoa tulevasta. Toinen kouluttajista pyysi minua ja Reettaa potilaiksi ja lähdimmekin viettämään tyttöjen saunailtaa saunalle. Muut jäivät vielä kertaamaan harjoituksen kulkua luokkaan.

Saunan tapahtumia kuvaa hyvin Reetan face päivitys kurssin jälkeen :"Jenniina veti mua turpaan, joten kostin ja pamautin rautaputkella takaraivoon. EA-kurssilla on aina jotain pientä draamaa...". Eli otettiin tosiaan vähän yhteen, tuloksena Reetalla musta nenä ja komeat naarmut käsivarressa ja mulla tajuttomuus ja kallonpohjan murtuma. Onneksi oli kouluttajilla hyvät meikkaustaidot ja välineet mukana, ei tarvinnut oikeasti alkaa tappelemaan ;). Oli varsinkin nuoremmille kurssilaisille opettavainen tilanne tulla saunan ovesta sisään kun ovella makaa yksi potilas tajuttomana korva verta valuen ja toinen huutaa hysteerisenä pesutiloissa. Voin muuten kertoa että siellä kaikui ja vielä kun Reetta kunnolla omaksui roolinsa niin korvat soi vielä hyvän aikaa harjoituksen jälkeenkin :D. Mukavaa se silti oli, ei voi muuta sanoa. Harjoituksen jälkeen käytiin läpi oikean ensiavun lisäksi myös tuntemukset mitä tuli tilanteeseen saavuttaessa. Ea2:sen jälkeen kun pitää osata johtaa erilaisia tilanteita. Illalla vielä saunottiin ja Reetan ja Tarzan kanssa pelattiin muutamia pelejä korttia ennen nukkumaan menoa.

Sunnuntaina opiskelu jatkui ja yhden aikoihin oli koe viikonlopun asioista. Kaikki läpäisivät kokeen ja halukkaat saivat lunastaa 8€ arvoisen spr:n EA2-kortin. Loput saivat Pohjanmaan partiolaisten myöntämän todistuksen läpäistystä kurssista. Loppu kahvien jälkeen käännettiin auton nokka kohti
Oulua ja aloitettiin kotimatka monta uutta ja päivitettyä tietoa ja taitoa rikkaampana.

torstai 13. lokakuuta 2011

Syksyinen metsälenkki

Pitkästä aikaa käytiin kaverin koirien kanssa lenkillä. Haettiin meiltä myös sessut mukaan, joten mukana oli seitsemän akan porukka :). Kaverilta löytyy kaksi merkkari hoffia ja yksi sakumaanikko, joten meidän sessut sopii porukkaan sentään väreiltään, vaikka koossa vähän muille häviävätkin.

Koko konkkaronkka tulee hyvin toimeen ja lenkillä pystyy kaikkia pitämään vapaana. Joskus olen jopa kaikkia viittä yksin metsässä lenkkeilyttänyt. Vähän haastetta tuo vanhimman hoffin, 12v. kuurous, mutta siitäkin selviää käsimerkeillä kunhan huomion vaan saa kiinnitettyä ensin :D.

Sakumaanikko Ellillä varsinkin meinasi olla energiaa ylenmäärin, joten kunnon lenkki tuli tarpeeseen. Sillä on tapana napata ensimmäinen vastaantuleva keppi/puu/kanto tms. mukaan ja kantaa sitä koko lenkki mukana, oli se miten iso tahansa. Tällä kertaa heti autosta hypätessä eteen sattui sopiva puun juuri, mikä piti tietenkin nyhtää mukaan. Vauhtia riitti koko lenkin ajaksi ja varsinkin nuoremmat koirat juoksivat huiman matkan. Hoffit ovat molemmat jo iäkkäämpiä, 12 ja 10v., mutta kevyesti jalka nousi koko lenkin vielä vanhalla muorillakin, ihana katsoa kun toinen innoissaan kulkee hajujen perässä ja jaksaa yhä jalkaa nostaen merkkailla reittiä :).

Ilma oli ihanan syksyinen ja kaikki koirat hyppäsi lenkin jälkeen tyytyväisenä autoon. Kiitos vielä lenkkiseurasta koko porukalle ;).

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Eläinlääkärissä

Nanon vasemman silmän ympärys alkoi viikonloppuna punoittamaan ja sain sille eläinlääkäri-ajan tälle illalle.
Nanoa taas vähän jänskätti eläinlääkärin tutkiminen, mutta nätisti se pysyi paikallaan. Lääkäri kehui Nanon kauniin värisiä silmiä ja sain itsekkin silmiä kurkistaa suurentavalla silmientutkimis-laitteella. Jänniä ruskean sävyjä Nanon paljaalla silmällä sinisiltä näyttävistä silmistä löytyikin :).

Diagnoosina on silmäluomen tulehdus ja hoidoksi sai kortisoni-voidetta. Jos ei ala paranemaan niin saa hakea antibiootti-kuurin. Saa nähdä malttaako Nano olla raapimatta luomeaan vai pitääkö käydä ostamassa kauluri. Hammasharja pitäisi joka tapauksessa käydä ostamassa, että hampaat saisi pidettyä puhtaana. Kuukausi sittenhän ne käytiin eläinlääkärissä putsaamassa.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Pikku toimittajan alkuja

Kokouksessa tänään suunniteltiin ensi viikon toimittaja-aktiviteettia. Tarkoituksena on, että ensi viikolla ei ole normaalia kokousta tiistaina vaan vartiolaiset käyvät maanantaina tai torstaina muiden kokouksissa vierailemassa ja tekemässä haastatteluja, juttuja ja galluppeja.

Lippukuntamme Terwaposti-lehdessä on ollut jo parin vuoden ajan vajausta jutuista ja yleensä on joutunut nakittamaan johtajia ja vartiolaisia kirjoittamaan juttuja leireistä ym. Nyt ajateltiin tosiaan että saadaan täytettä kerralla kunnolla ja samalla saadaan hoidettua tarpojien yksi aktiviteetti.
Kokouksen aluksi sovittiin kuka tekee jutun mistäkin ja milloin pitää olla kololla materiaalia keräämässä. Tämän jälkeen vartiolaiset alkoivat yhdessä miettimään kysymyksiä valmiiksi ensi viikolle.

Aikaa jäi vähän ylimääräistä ja koska vartiolaiset olivat innostuneita asiasta, rohkaisin heitä kirjoittamaan myös muita juttuja Terwapostiin. Siitä innostuivat kaikki ja juttu-ideoita lenteli kokouksessa useammankin lehden tarpeiksi :). Vielä kun onnistuisi pitämään innon yllä, niin hetkeen ei ole jutuista puutetta.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Nano luonnetestissä

Eilen illalla seitsemän jälkeen puhelin soi. Rotikka-yhdistyksestä ilmoittivat että sunnuntaille olisi vapautunut yksi luonnetesti paikka. Millillä oli juoksut, joten ilmoitin että Nanon kanssa tullaan.
Sunnuntaina lähtö mökiltä aikaistui, että ajoissa ehditään Haukiputaalle. Kuvaaja napattiin vielä matkalta mukaan ja ei kun menoksi.

Paikalla oltiin onneksi hyvissä ajoin, sillä aikataulut oli vähän edellä ilmoitetusta, ehdittiin kuitenkin pantaan lisätä vielä yksi reikä, että saatiin se tarpeeksi tiukalle. Sitä se laihis teettää, ei vielä puoli vuotta sitten olisi tarvinnut ;).
Kokonaisuudessaan testi meni hyvin. Nanon pidättyväisyys vieraita kohtaan oli tiedossa, mutta se yllätti iloisesti kelkalla ja tynnyrillä menemällä tutkimaan niitä todella nopeasti. Ei juuri tarvinnut houkutella :).
Pimeässä huoneessa Nano oli vähän hukassa, että mikä on homman nimi, mutta pari kertaa kun kutsui osasi se suunnistaa oikeaan suuntaan. Reitti teki mutkan, joka oli tehty matalalla penkillä keskelle huonetta. Nano valitsi suoremman reitin änkäämällä matalan penkin ali ja lopulta löysi perille. Vähän varovasti se tuli jalkaa haistelemaan, ennen kuin tunnisti.

Alla on tuomareiden antamat pisteet.

Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -1 Pieni
He
rmorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys -1 Selvästi pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Tulos 75-40
Loppupisteet 35

Jotta tulos olisi hyväksytty pisteitä pitäisi olla yhteensä 75. Kuuden kuukauden jälkeen testin saa uusia kerran ennen kuin koira täyttää 7-vuotta. Saa nähdä tuleeko Nanoa enää uudestaan käytettyä. Ehkä sitten kuusi vuotiaana, jos pidättyväisyys vieraita kohtaan on vähentynyt, se vaikutti tälläkin kertaa melkein jokaisen osa alueen pisteisiin jollain tapaa.

Tuomarit kehuivat Nanoa siitä, että testin edetessä sen pidättyväisyys väheni koko ajan ja seinään kiinni jätettäessä se oli jopa lipaissut tuomarin kättä :D.


torstai 6. lokakuuta 2011

Mistä on vauhdikas ilta tehty?

Lipunryöstöstä, ryskypallosta, makkarasta ja tikkupullasta. Niistä on vauhdikas ilta tehty.

Tänään oli Tarvapartion lipunryöstö- ja ryskypallo- turnaus. Päivä oli todella märkä ja sateinen. Onneksi (Terva)partiolaiset eivät ole sokerista ja porukkaa oli paikkalla todella runsaasti. Aluksi jaettiin porukka kahteen joukkueeseen ja alkoi armoton lipunryöstö, jossa elämiä kului hurjaa tahtia. Onneksi aina kuoltua sai uuden elämän käymällä kolon katoksella :). Menoa ja melskettä oli paljon ja osa onnistui "tappamaan" jopa johtajista koostuneen zombi-joukkueen jäseniä ;). Loppujen lopuksi sininen joukkue vei voiton, mutta kaikilla oli varmasti yhtä hauskaa.

Samoilla joukkueilla jatkettiin ryskypallo-turnaukseen. Eriä pelattiin niin monta, ettei kukaan tainnut enää pysyä perillä tuloksista. Pelin aikana pojat oli nuotiolla paistaneet makkaraa, tikkupullaa sai jokainen itse paistaa tikun nokassa.
Väsyneinä, mutta onnellisina kaikki lähtivät kotia kohti illan pimetessä.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Ronsun Ruskaretki

Päästiin pitkästä aikaa Ronsu-vartiolla Satimeen. Vartioon kuuluu minun lisäkseni toinen vartionjohtaja Reetta ja seitsemän 13-15 vuotiasta tyttöä. Osa on ollut vartiossa jo vuosia, yksi aloitti vasta tänä syksynä. Sadin on lippukuntamme kämppä Sanginjoen varrella. Kämppä on pieni, mutta toimiva; kahdelle päällekkäiselle laverille takaseinällä mahtuu nukkumaan isompikin porukka tarpeen tullen, kaasuhellalla saa ruuan laitettua ja tiskivedet keitettyä ja Markku-kaminan avulla pysytään lämpimänä talvipakkasillakin. Ulkoa löytyy huussin ja notski-paikan lisäksi puuliiteri, jossa puita saa hakata varmasti tarpeeksi koko viikonlopun aikana.

Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa ja yhdellä autolla päästiin perille asti, toisin kuin viime talvena puoli metrisen lumihangen takia. Perille asti päässessä autossa oli kaikki yhteiset tavarat, mm. vesikanisterit ja ruuat. Omia tavaroita vartiolaiset joutuivat kantamaan muutaman sata metriä. Perillä tytöt pääsivät ensiksi hakkaamaan puuta siksi aikaa kun Reetan kanssa lämmitettin kämppää ja järjestettiin tavarat paikalleen. Markku onneksi syttyi helposti ja lämmitti kämpän nopeasti :). Ilta meni majoittuessa ja leikkiessä. Ennen hiljaisuutta sovittiin vielä yön kipinävuorot ja sitten mentiinkin nukkumaan. Kipinässähän muutama valvoo kerrallaan ja pitää huolta, ettei kamina pääse sammumaan, mutta myös pitää tulen tarpeeksi pienenä etteivät ylä-laverilla nukkujat tukahdu kuumuuteen. Ei ole muuten ihan helppo homma ainakaan aluksi.