Monipuolisia koirahommia, valokuvausta ja lenkkeilyä harrastava koiranomistaja. Kokemuksia ja huomioita niin koirien kanssa treenaamisesta, kisaamisesta kuin ihan arki elämästäkin. Maailma on kaunis kameran linssin läpi katsottuna ja välillä käydään katsomassa kauempanakin.
Pitkiä päiviä, kokouksia, ideointia, tehtäväkäskyjen hiontia, arvostelun miettimistä, tehtävien testaamista, puhelinsoittoja, sähköposteja, rastimiesten värväystä, stressiä, ihania ihmisiä, naurua ja kyyneleitä.
Ei sitä taas etukäteen muistanut, mikä homma kisojen järjestämisessä on. Varsinkaan pienellä lippukunnalla. Ja kun vartioita ilmoittautuikin 24 (siis paljon). Mitä lähemmäs kisat tulee, sitä enemmän tuntuu olevan tekemättä. Tehtäviä pitää vielä testata, tavarat hommata, puolet tuomarineuvostosta puuttuu (valvoja saatiin onneksi viimein, kiitos Jani :)), viimeiset muutokset papereihin, sopimukset pitää allekirjoittaa, paperit tulostaa, ruuat laittaa, rastimateriaalit jakaa, reitti tarkistaa, rastimiehiet hommata...
Onneksi ei ole tullut laskettua montako tuntia näihin kisoihin on jo nyt käytetty, viikon päästä ne vihdoin on. Paperityöhön on uponnut tunteja lukemattomasti, onneksi niitä ei ole tarvinnut tehdä yksin, vaan Reetan kanssa ollaan niitä pähkäilty, tapeltu toimimattomien ohjelmien kanssa ja väsätty ohjeita ja pohjia ennennäkemätön määrä. Ennakko-ohje julkaistiin keskiviikkona ja sen läpimeno helpotti tosissaan. Nyt vielä muut materiialit kuntoon ja porukka kasaan, niin eiköhän me selvitä.
Kisojen tehtäväluettelo julkaistiin jo aiemmin keväällä, mitä luulette, että viikon päästä on luvassa?
Jäikö jokin harmittamaan talvi-kisoissa? Haittasiko kylmä keli tai etkö vain pidä hiihtämisestä? Löysitkö edellisistä kisoista partiotuttuja, joita haluaisit nähdä uudestaan kisojen merkeissä? Haluatko päästä mukaan järjestämään kisoja? Tervapartio toivottaa tervetulleeksi kaikki 12-17 -vuotiaat partiolaiset Pohjanmaan piirin pohjoispuolelta kisaamaan Ouluun 26.4. piirin mestaruuksista. Samaan aikaan kisataan myös Ilmajoella. Kerää mukaan 3 tai 4 partiokaveria ja lähde mukaan, kuka muka polliisia pelekää .
Liian vanha osallistumaan? Ei hätää, tule mukaan järjestämään. Saat erilaisen kisakokemuksen ja silmäyksen kulissien taakse. Kaikille löytyy sopiva homma, niin iso tai pieni, kuin haluat ottaa vastaan .
Ilmoittautuminen ja lisätiedot Pohjanmaan Partiolaisten sivuilla. Seuraa myös kisoihin liityvää ilmoittelua facebookissa. Tiedossa tunnelmia järjestämisen edetessä, mahdollisia tehtävävinkkejä ja tietenkin tunnelmia ja kuvia kisojen melskeestä kisojen aikana :).
Novan kanssa palattiin perusteisiin agissa. Kuumuminen ja varsinkin komentaminen haittaa menoa jo sen verran, että jos siihen ei nyt kunnolla puutu, niin siitä tulee myöhemmin iso ongelma. Viimeinen niitti oli viime torstaina, kun Nova jäi komentamaan ja pyörimään kahden putken väliin, kun olin hieman jäljessä.
Namikupille irtoaminen on Novalle opetettu jo pentuna. Vahvistin sitä ensin ilman esteitä ja sitten hypyllä. Nova alkoi irtoamaan hyvin ja välillä jopa hiljaa hypyn yli kupille. Niin kauan kun pysyin itse paikallani. Kahden hypyn taakse Nova ei enää malttanut irrota, vaan pyörähti ensimmäisen hypyn jälkeen takaisin.
Sunnuntaina käytiin vapaavuorolla jatkamassa treenejä, sillä muutamaan seuraavaan maanantaihin ei päästä partion takia treeneihin. Johtis, Leijona-tapaaminen ja vuosikokous sattuu kaikki treenien päälle ja niistä ei oikein voi olla pois. Sunnuntaina jatkettiin treenejä putken kanssa. pikku hiljaa lisäsin mukaan oman liikkeen. Yhden putken kanssa onnistui hyvin, seuraavalla kerralla jatketaan useammilla esteillä.
Ai niin, kyllähän meillä lippukunnassa on tapahtunut tietyllä tapaa suuriakin muutoksia. Lippukunnajohtajana vuosia toiminut Tarza lopetti partion äkillisesti, joten allekirjoittanut toimii vt. lippukunnanjohtajana vuosikokoukseen saakka.
Lisäksi huolta ja stressiä aiheuttaa keväällä uhkaavasti lähestyvät piirin kevät pt-kisat, Pelekääkkö nää polliisia?, joiden järjestely on meidän lippukunnan harteilla minun ollessani kilpailunjohtaja. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan meillä on motivoitunut ja innokas porukka tekemässä kisoja, joten eiköhän ne saada kasaan ihan hyvin :).
Vielä viimeisenä yhdistimme tarpoja-vartiot Mixan kanssa yhdeksi isommaksi vartionjohtajakoulutus-vartioksi. StarscoutS kokoontuu kerran viikossa opettelemaan vartionjohtajille tärkeitä taitoja ja toivottavasti ensi syksynä meillä on monta uutta ja innokasta vartionjohtajaa valmiina astumaan johtajaksi.
Vuosi on vasta alkanut, mutta kyllä tässä välissä on ehtinyt jo tapahtuakkin. Ensinnäkin partiossa on kuumeisesti käynnissä tämän kevään piirin kisojen järjestelyt. niiden tiimoilta kokoustettiin jo loppiaisena. Sen lisäksi viikottaiset kokoukset on alkaneet pyörimään normaalisti. Muutama uusi sudenpentu toivottavasti liittyy mukaan porukkaan ja mukaan saatiin myös uusi laumanjohtaja, joka tuntui sopivan porukkaan hyvin :).
Tervetuloa kaikki kiinnostuneet mukaan, meillä ei ikärajoja ole, kaikki ovat tervetulleita mukaan, vaikka aikaisempaa partiokokemusta ei olisikaan :).
Koira puolella taas isoimpina juttuina on Millin eläköityminen agility-kisoista. Treenataan vielä omaksi iloksi, mutta kisoissa ei Millin kanssa enää säännöllisesti käydä. Viime vuoden viimeisten kisojen vipalta radalta saatiin vuoden kolmas nolla-tulos ja sitä myötä sheltti-yhdistyksen agility ykkösruusukkeeseen oikeuttavat tulokset :D! Hypärilläkin 0-tulos oli lähellä, oman mokan takia viimeisellä putkella tuli kielto.
Hyppyrata, tulos 5, aikavirhe -5.74, sijoitus 5.
Agi-rata, tulos 0, aikavirhe -1.41, sijoitus 5.
Toisena uutisena Nano lähti Mikon seuraksi Sodankylään. Jos Nano sinne sopeutuu, niin keväseen asti siellä luultavasti on.
Nanolta vapautui treenipaikka maanantailta ja sovittiin kouluttajan kanssa, että Nova saa treenata siinä Nanon tilalta. Nyt on sitten pienet mustat molemmat samoissa treeneissä ;).
Torstaina Novan kanssa käytiin omissa treeneissä. Paikalla oli vain kaksi koiraa, joten melkoiset tehotreeni saatiin tehtyä. Nova aika hyvin vastaa äänettömään ohjaukseen ja kauko-ohjaukseen, niin kauan kun sen ei tarvitse irrota pitkllä suoralla. Siinä se jää pyörimään ja haukkumaan. Irtoamisen treenaamiseen panostetaan tänä keväänä. Joululomalla ei paljoa treenattu ja sen näki kyllä Novasta, sillä meinasi kilistä ja keittää jonkin varran, mutta jospa se tasoittuisi vähän, kun päästään takaisin arkirutiineihin.
Torstaina mentiin seuraavat pätkät:
(Radat julkaistu Clean run -lehdessä maaliskuussa 2009)
Tälla radalla alku muutettiin niin, että lähtö tapahtui 2. hypyltä toiseen suuntaan ja lopussa 4. hyppy hypättiin vielä toiseen suuntaan.
Lopuksi vielä näyttely uutisia. Alku vuodesta Novan kanssa käytiin muutaman kerran mätsäreissä hakemassa harjoitusta Kajaanin kv:tä varten. Siitä ilmeisesti oli hyötyä, sillä Nova käyttäytyi todella mallikelpoisesti :).
Tuloksena ERI JUK 2, tuomari Päivi Eerola
Arvostelu: Tasapainoinen, vankka luustoinen narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet. Täyteläinen pää. Reilu korvien koko. Hyvin pyöristynyt kuono-osa. Hyvä ylälinja. Hieman jäykkä etuaskel. Karvapeite tulossa. Syvä musta väri. Kauniisti edukseen esitetty.
Tästä on hyvä jatkaa, tänään palattiin joulutauon jälkeen toko-treeneihinkin. Ei se Nova kaikkea ollut unohtanut, seuraaminen sujui mainiosti, maahan osasi mennä ja luoksetulossa oli vauhtia vaikka kuinka ;).
Itsenäisyyspäivä oli ihanan aurinkoinen ja edes pakkanen ei haitannut :). Aamupäivästä lähdettiin Novan kanssa kiertelemään Oulua ja ottamaan kuvia pakkaspäivän auringossa.
Kahdelta iltapaivällä kokoonnuttiin Tervapartion porukalla Oulujoen kirkon edustalle sytyttämään kynttilöitä sodissamme kaatuneiden Sankarihaudoille. Paikalla oli ihailtavan paljon Tervapartiolaisia purevasta pakkasesta huolimatta ja oli ilo nähdä, että myös vanhemmat olivat mukana ja osallistuivat kynttilöiden laskuun :).
Illalla sytytettiin Novan kanssa vielä kaksi kynttilää kotonakin ikkunalle.
Tunisiasta kotiuduin jo syyskuun alussa ja niin agility kuin partio syksykin on jo aloitettu. Partiossa jatkettiin Reetan kanssa tarpoja-vartio Ronsun johtamista. Pienin muutoskin sama vartio kuin viime vuonnakin, kaksi uutta vartiolaista saatiin heti aluksi viime vuoden seikkailijoista ja yksi täysin uusi vartiolainen vähän myöhemmin. Lisäksi kaksi vanhinta vartiolaistamme, Viivi ja Henna. olivat saavuttaneet jo samoaja-iän ja omasta halustaan siirtyivät vähän muunneltuun samoaja-ohjelmaan. Tytöt ovat ainoat samoaja-ikäiset lippukunnassamma, joten resursseja ei samoaja-vartion perustamiseen löytynyt. Tytöt jatkavaat siis Ronsun jäseninä, mutta saavat enemmän vastuuta kokouksissa, saavat vetää kokouksen tasaisin väliajoin ja osallistuvat lippukunnan kokouksiin, päätöksen tekoon ja tapahtumien sekä leirien suunnitteluun.
Muutoksena viime vuoteen ja muutamaan aikaisempaan on se, että Mixa palasi takaisin lippukunnan viikottaiseen toimintaan. Tiedoksi niille, jotka Mixaa eivät tunne, että Mixa on hyvin pitkän linjan Tervapartiolainen, joka itse asiassa elvytti lippukuntamme toiminnan jossain vaiheessa vuosia sitten. Tänä vuonna siis kokoustetaan Mixan kanssa yhtä aikaa aina tiistaisin. Tämän syksyn kokouksissa on ehditty mm. kuivata koivun ja viinimarja-pensaiden lehtiä teetä varten, käydä keräämässä rahaa SPR:n Nälkäpäivä-keräykseen, harjoitella ensiapu-tilannetta vierailevien tähtien avustuksella (kiitos Kepa ja Inkku :) ), kerrata myrkytysten ja sairauskohtausten ensiapua Viivin ja Hennan johdolla, arvioida etäisyyksiä ja kisata paari-viestissä. Myös joulukalenterien myynti on aloitettu. Jos joku on kiinnostunut ostamaan Partiolaisten adventti-kalentereita (6e/kpl), niin laittakaahan viestiä. Osa myyntitulosta menee myyjälle ja osa ainakin meidän lippukunnassa lippukunnan toiminnan tukemiseen, eli tällä hetkellä Satimen sauna-rahastoon :).
Agiliidossa tuli pitkä tauko Tunisian reissun takia. Neljään kuukauteen ei koirien kanssa rataa nähty, mutta jossain mielenhäiriössä ne silti ilmoitin OKK:n syyskuun kisoihin 23.9. Edellisenä päivänä kävin sentään talkoilemassa, että muisti miltä ne esteet näyttääkään. Oli todella mukava taas talkoilla pitkästä aikaa ja erityisesti nähdä agility-porukkaa :).
Sunnuntai-iltapäivänä pakattiin agility-kamat, kaivettiin koirille oikeat pannat, takit ja etsittiin häkki mukaan ja suunnattiin Haukkukeitaalle. Koirista näki innostuksen jo kotona, kun agility-pannat laitettiin kaulaan ja Haukkukeitaalle päästyämme ei koiraat meinanneet millään malttaa odottaa omaa vuoroaan :D.
Ensimmäiseksi oli vuorossa agility-rata. Vauhdikkaita pätkiä, mutta myös ansa-paikkoja sisältänyt rata koitui meilläkin molempien kanssa kohtalokkaaksi, eli Hyl tuloksena molemmilla. Vielä aikalailla fyysisesti samassa paikassa, mutta vähän eri aikaan molempien kanssa. Millin karkasi A:lle jo melko aikaisessa vaiheessa ja Nano hyppäsi yhden hypyn liikaa ennen A:lle menoa, kun toisen kerran tultiin samaan paikkaan. Hylyt ei olisi kuitenkaan voineet vähempää harmittaa, sillä muuten radalla ennen vaikeat paikat sujui ongelmitta. Molempien kanssa kepit oli nopeat ja tarkat, vaikka kulma ei ollut kaikkein helpoin. Kontaktit vähän jännitti varsinkin Millin kanssa ennen radalle menoa, keinulla säikähdin jo, että se tekee lentokeinun, niin päähän asti se juoksi. Ihan turhaan pelkäsin, Milli suoritti keinun oppikirjamaisesti juosten alastulo-kontaktilleja pysähtyen matalana siihen :D. Varsinainen yllätys tuli A:lla ja varsinkin puomilla, sillä Milli suoritti esteet nopeasti ja tarkasti pysähtyen(!) alastulo-kontaktilla. Tauko on selvästi tehnyt hyvää tässäkin asiassa, sillä pysähtymistä harjoiteltiin koko viime talvi vaihtelevin tuloksin. Loppusuoralla Milli yllättäen hyppäsi renkaan kehyksen ja renkaan välistä, otettiin se vielä uudestaan ennen maaliin suuntaamista.
Nanon kanssa tehtiin vähän turhan isoja kaarroksi aina välillä ja yksi kielto otettiin ennen hylkyä, kun Nano tuli takaisin putkesta. Hallinta oli vähän hukassa paikka paikoin oman ruosteessa olon ja Nanon innon takia, ei aina heti ehtinyt käskykään Nanollakaan perille mennä kun tuuli suhisi korvissa ja menohalut oli niin korkealla. Hauskanpidon takiahan me ainakin tätä tehdään ja se on tärkeintä :). Tarkat kontaktit Nanollakin oli, vaikka se ei niillä pysähdykkään.
Hyppy-radan rakennuksen aikana oli hetki aikaa odotella. Ilma oli syksyisen kylmä, joten koirilla oli takit päällä odottelun ajan. Vieläkin täytyy Pompan takkeja kehua, Millikään ei sen päälle laittoa pane pahakseen. Hyppy rata oli mukavan suoraviivaisen ja kivan näköinen aina loppusuoralla olleeseen koukeroon asti. Loppusuoralla oli nimittäin vähän sivussa yksi hyppy, joka piti vielä kaiken lisäksi suorittaa taka-kiertona.
Millin kanssa mentiin taas ensin. Alun muutamaan pitkähköä käännöstä lukuunottamatta oli meno melko tarkaan ja Millilläkin oli vauhtia ja intoa reippaasti. Jopa lopun pyörähdys saatiin suoritettua melko kunniakkaasti ja tuloksena oli hieno 0 ajassa 36,85. Tällä tuloksella sijoituksena oli 2.
Nanon kanssa muutama virhepiste saatiin kepeiltä, edistin liikaa joten Nanolla jäi ensimmäine väli kiertämättä. Korjasin vähän huolimattomasti ja Nano aloitti pujottelun väärältä puolelta, mutta kolmannella kerralla onnistuttiin. Hallinta pääsi taas vähän lipsahtamaan ja Nano kävi suorittamassa yhden ylimääräisen putken matkalla. Muuten mentiin aika tasaisesti ja hyvin. Lopun pyörähdys meinasi venyä pitkäksi, mutta sain Nanon pysäytettyä ennen kuin se olisi hypännyt väärän esteen. Ylimääräisen putken takia radalta kuitenkin tuloskena Hyl.
Hienot ja onnistuneet kisat siis ainakin meidän osalta, tulos ei aina ole se tärkein vaan se muu rata. Tänä talvena vahvistetaan vielä nyt hyvin menneitä asioita ja aletaan kiinnittämään enemmän huomiota varsinkin Nanon kanssa hallintaan. Ilmoittauduin tälle talvelle myös apukouluttajaksi mölli ryhmään, toivottavasti menee hyvin :).
Ensimmäiset treenit saatiin käytyä sunnuntaina Haukkukeitaalla, sillä halli oli saatu pystyyn ja esteet siirrettyä sisälle. Hanna-kouluttaja ei päässyt paikalle, joten treenattiin keskenämme pientä radan pätkää. Renkaan muotoinen rata, johon muun muassa laitettiin A, kepit ja rengas. Toisena harjoituksena oli etenemisharjoitus neljällä hypyllä.
Tiistaina pidettiin kokous keskustassa. Alkuperäinen suunnitelma oli pitää kaaos-peli, mutta ei Reetan kanssa keksitty tarpeeksi tehtäviä, joten muutettiin homma lennosta kaupunki-suunnistuksen tyyppiseksi. Kerrankin oli kamera mukana, joten saatiin kuvia otettua vinkiksi. Reilu tunti meni ennen kokousta järkkäämiseen, mutta saatiin kaikki ajoissa valmiiksi.
Jaettiin kokouksessa vartiolaiset kahteen joukkueeseen, sillä kerrankin kaikki kuusi olivat paikalla. Kokoonnuttiin Rotuaarin pallolla ja sieltä vartiolaiset aina hakivat seuraavan vihjeen löydettyään edellisen. Joukkueet saivat vihjeeksi aina sanallisen vihjeen paikasta, ja kuvavihjeen kysymyksen sijainnista. Esimerkiksi: "Menkää paikkaan, jossa Aika kulkee ja kaupungin päätöksiä tehdään" oli Kaupungintalon takana oleva Ajankulku-patsas. Kuvana oli
Paikkoja kiertäessään joukkueiden piti kerätä mukaansa erinäisiä esineitä: käpy, kukka, city-lehti, servetti ja jotain violettia. Toisena tehtävänä oli pitää katu-gallup 10 vastaantulijalle kysymyksellä: "Jos lehmät lentäis, kuinka nopeaa ne menis?" Vastauksia tuli laidasta laitaan, mm. "Onko tää joku kompa?", "Tuleeko tää johonkin lehteen?" "Mitä v***tua?", sen lisäksi ihan nopeuksiakin mm. 19, n.1000km/h. Yleisin vastaus oli 100km/h. Eli oululaisten mielestä 100km/h on lehmien lentonopeus, jos ne päättävät joskus alkaa lentämään :). Vastaajia oli 20 satunnaisesti valittua oululaista.
Lopuksi vielä kuvasatoa vinkkien vienti reissulta.
Reetta pääsi pitkästä aikaa partio-kokoukseen, joten päätettiin pitää mysli-patukoiden teko kerta. Tarkoituksena on, että vartiolaiset osaavat nyt tehdä välipalapatukoita kesän vaellukselle. Kaikille riitti hommaa pilkkomisessa, sekoittamisessa ja sulattamisessa. Kokouksen lopussa patukat otettiin juuri uunista, joten niitä ei vielä voinut syödä. Päätettiin tuoda ne ensi viikolla YV-keräykseen, jaksavatpahan vartiolaiset kerätä pidempään ;).
Kokouksen jälkeen jäätiin Reetan kanssa vielä suunnittelemaan kevättä. Pari tyhjää kohtaa suunnitelmassa vielä on, mutta on se taas pidemmällä kuin ennen.
Tänään oli kokouksen aiheena erilaiset sidokset sideharsoilla ja mitelloilla. Mitellahan on kolmioliina, jota käytetään yleensä kantositeen tekemiseen, mutta sitä voi käyttää myös varsinkin palovammojen suojaamiseen. Jokaisen partiolaisen kaulassa roikkuvasta partohuivista esimerkiksi saa tarvittaessa nopeasti mitellan.
Suurin osa vartiolaisistamme kävi EA 1:sen viime syksynä, mutta kertaus on opintojen äiti ja tänään näytti todellakin olevan paikallaan. Kololta löytyi varsinkin siteitä hirvittävän huonosti, pitäisi uusia EA-laukkujen sisältö ja laittaa vanhat siteet harjoituskäyttöön. Tultiin toimeen sillä mitä löytyi ja tunti melkein kokonaan harjoiteltiin. Kokouksen lopuksi pidettiin kisa, jossa porukka jaettiin kahteen joukkueeseen ja tarvikkeet jaettiin puoliksi. Valojen sammuttua joukkueet tekivät yhdelle jäsenelleen mahdollisimman monta oikeaa sidosta. Ei ole helppoa täydellisessä pimeydessä. Lopputulos oli 7-4.
Ensi viikon kokous on vielä vähän auki, samoin kuin puolet keväästä muutenkiin, pitäis varmaan kokoustaa taas Reetan kanssa ja suunnitella valmiiksi.
Maanantaina oli vuoden ensimmäinen johtis. Paikalla oli muutama enemmän kuin sunnuntaina, käytiin läpi tammikuun tapahtumia, leiri-kokouksen aikaa ja tullutta postia. Kokouksessa oli varsinkin aluksi ihan hämmentävän hiljaista. Yleensä aina jotkut pölöttelevät omiaan, mutta nyt kaikki oli ihan hiljaa. Oli ihan outoa, kun ei tarvinnut kertaakaan korottaa ääntä tai kysyä kuuliko kaikki. Asiat saatiin kuntoon ja kokouksen jälkeen vielä jäätiin Tarzan kanssa pohtimaan pitkästä aikaa ansiomerkkien hakemista.
Ansiomerkkejö on meidän lippukunnassa haettu viimeksi vuosia sitten, sillä siinä on ihan järjetön homma. Ensiksi pitää tutustua ansiomerkkien myöntämisperusteisiin, sitten koittaa päättää kenelle mitäkin haetaan ja vielä kirjoittaa tarpeeksi hyvin perusteltu hakemus kyseisestä henkilöstä. Siinä ei ollut ongelmaa ettei oltaisi keksitty ketään jolle hakea, sopivia johtajia meillä on kyllä lippukunta täynnä. Ongelmia tulikin kun piti alkaa päättämään kenelle mitäkin haetaan, monia kun ei myönnetä kuin yksi per vuosi per lippukunta. Jos asia kiinnostaa, täältä löytää lisää tietoa. Lopulta saatiin päätettyä kenelle mitäkin haetaan, Tarza lupasi viikonloppuna väsätä anomukset valmiiksi.
Leiri-kokous ajaksi sovittiin maanantai 15. päivä, toivottavasti edes joku PuVi:laisistakin ehtii mukaan, tarkoitus olisi nimittäin järjestää yhteinen leiri keväällä.
Vuoden alussa perinteisesti kokoonnutaan ööperiin tekemään vuosikatsaus edellisestä vuodesta ja toimintasuunnitelma seuraavalle vuodelle. Kokouksen jälkeen päästään lippukunnan rahoilla syömään, ei sinne juuri muuten porukkaa saisi tulemaankaan ;). Kymmenisen henkeä oli tällä kertaa paikalla. Kolme tuntia käytiin läpi viime vuotta, jokainen kokosi tiedot tietyltä osa-alueelta. Yllättävän vaikeaa oli mm. muistaa kuinka monta vartiolaista viime keväänä oli aktiivisesti mukana. Runosuoni saa tosissaan sykkiä nuita tekstejä kirjoitellessa, varsinkin niillä osa-alueilla, joissa toiminta on ollut vähäistä, että saadaan näyttämään se siltä että on tehty edes jotakin. Osaksi nimittäin myönnettävät avustukset pohjautuvat edellisvuoden toimintaan. Esimerkiksi syksyllä yksi lippukuntamme johtajista lähti Amerikkaan vaihto-oppilaaksi, sehän on selvästi kansainvälistä toimintaa lippukunnallekkin, pyysihän hän meitä lähettämään lippukunnan huivin, että voi swopata sen paikallisten partiolaisten kanssa :D. Toimintasuunnitelma vielä kyhättiin kasaan ja sitten oli vuorossa kaikkien odottama osa, syönti. Tällä kertaa käytiin Raxissa. Pojat eivät onneksi ottaneet uusintaa viime kertaisesta jäätelön syönti -haasteesta, vaan oltiin ihan asiallisesti ;).
Tänään oli viimeinen kokous tälle syksylle.
Pidettiin pikkujoulut pipareiden leipomisen ja jouluisen musiikin merkeissä. Reetta oli käynyt ostamassa pipari-taikinaa ja kokouksen aluksi käytiin ostamassa glögiä. Osa vartiolaisista tuli vähän myöhässä, mutta kaikki kuitenkin saivat leipoa oman osansa pipareista. Muutama joutui kumminkin juoksemaan kolon ympäri unohtuneen huivin takia.
Glögi mukeja ei onnistuttu tarpeeksi löytämään kolon varastosta, joten lainattiin seurakunnan kaapista. Palautettiin kyllä heti kokouksen jälkeen pestyinä takaisin, niin ei pitäisi kellään olla mitään sanomista asiasta.
Pipareita saatiin paistaa melko monta pellillistä, mutta kyllä kaikki tuli syötyäkin. Kokous meni mukavan jutustelun lomassa nopeasti, mutta ehdittiin kirjoitella sydämet pipareita syödessä. Sydämiin kirjoitetaan ensin oma nimi ja sitten niitä kierrätetään ringissä. Jokainen kirjoittaa jotain kivaa kyseisestä henkilöstä sydämeen. Niitä on mukava lukea vielä vuosienkin päästä, itselläni ainakin on melko monta vielä tallessa, osa ihan partiourani alkuvaiheilta.
Perjantaina käytiin Hannan kanssa kaupassa ennen leirille lähtöä. Taas huomattiin, että kunnollisen ruokalistan ja laskelmien teko ruuan määrästä on aika ehdottomat. Nyt niitä ei ollut tehty ja kaupassa meinasi olla hankaluuksia ostaa oikeaa määrää ruokaa. Ei ihan joka päivä tule ostettua ruokia 30 hengelle. Vielä ennen lähtöä haettiin kololta kaikki tarvittava johtajien kanssa ja päästiin starttaamaan kohti Vasamoa. Matka meni mukavasti ja tavarat kannettiin sisälle.
Hannan kanssa alettiin laittamaan iltapalaa valmiiksi ja pikkuisilla oli lipunryöstö lumisella pihalla muiden johtajien johdolla. Yhteensähän porukkaa oli mukana 8 johtajaa ja 19 leiriläistä (7-13 vuotiaita). Lipunryöstön jälkeen iltapala mauistui. Ensin jaettiin leiriläiset leirivartioihin, Ari kertasi vielä yleistä turvallisuutta koskevat ohjeet ja sitten mentiinkin jo nukkumaan. Tai siis leiriläiset menivät, johtajilla aherrus jatkui vielä lauantain larppauksen suunnittelun merkeissä.
Johtajat larppia suunnittelemassa
Ensiksi piti keksiä tarina. Aiemmin oli jo päätetty, että sen pitäisi liittyä jouluun. Pojista tuli pahiksia, Minskusta tonttu ja itse toimin pankkiirina/vanginvartijana. Yön aikana valmistuivat niin tarina, etsintäkuulutukset, rahat kuin vihjeetkin. Lisäksi jokaiselle leiriläiselle kehitettiin rooli. Nukkumaankin päästiin suhteellisen aikaisin, jo yhdeltä.
Aamulla herättiin Hannan kanssa keittämään puuroa seitsemältä. Muilla herätys oli kahdeksalta ja vartin yli kokoonnuttiin lipunnostoon. Lipunnoston suoritti päivystävän vartion jäsenet, ja nämä olivat suunnitelleet myös aamujumpan, että kaikki varmasti heräsivät. Aamupalalla tarjottiin perinteisesti puuroa ja johtajille lupauksen mukaisesti pekonia. Vartiot myös kertoivat leirivartioilleen keksimänsä nimet. Tämän leirin vartiot olivat Zombiemarjat, Hiutaleet, JJVIÄR ja partiovartio.
Aamiaisen alettiin hommiin. Oli vuorossa piste-aktiviteetit, eli jokainen vartio meni vuorollaan eri pisteisiin, jossa yhdessä opeteltiin solmuja, toisessa otettiin suuntaa ja leikittiin, kolmannessa opeteltiin kiehisten tekoa ja neljännessä kannettiin puita saunalle. Perjantaina tullessamme huomasimme nimittäin, että saunan liiteri oli tyhjä. Ei ollut muuten sama tilanne kun lähdettiin.
Lounaan vartiot laittoivat itse ulkona. Ruuaksi oli perunoita ja nakkeja.
Johtajat valvoivat ruuanlaittoa.
Kuten kuvistakin näkee, lunta oli ja sitä tuli koko leirin ajan lisää, maisema oli ihanan talvinen ja valkoinen :). Lounas syötiin sisällä ja sen jälkeen vaihdettiin kuvia vaatteita päälle, sillä leiriläiset lähtivät muutaman johtajan kera metsään. Lipunryöstö oli perjantaina niin suosittua, että olivat ottaneet uuden erän vielä metsässä. Reippailulta tuli viestiä keittiölle, että leiriläisillä on nälkä, joten kyhättiin Hannan kanssa ex tempore välipala välineistä mitä Vasamolta sattui löytymään. Syötiin sitten muroja mehun kanssa, leipää ja kaurakeksejä. Menneen ruuan määrästä päätellen nälkä tosiaan oli. Välipalan jälkeen leiriläiset kävivät vielä viimeisissä piste-aktiviteetti pisteissä, sillä eivät ehtineet niissä käydä ennen lounasta. Sitten olikin vuorossa Karin suunnittelema puutyö. Ulkona käytiin ensin sahaamassa puusta sopiva pätkä, ja sitten tultiin sisälle ja koristeltiin puusta tonttu.
Tällä välin Hannan kanssa alettiin laittamaan päivälliseksi veltsua. Sitä laitettiin reilusti, että kaikilla varmasti lähtee nälkä. Ruokaa jäi vähän jopa yli. Ruuan jälkeen vartiot kävivät yksi kerrallaan kuulemassa larppi-aliaksensa, sillä ruuan jälkeen alkoi larppaus. Leiriläisten mennessä valmistautumaan, pidettiin johtajien kanssa hiljainen lipunlasku.
Larpin aluksi kokoonnuttiin lipputangolle, jossa esiteltiin paikat ja henkilöt. Tämän jälkeen pahikset hävisivät kukin tahoilleen ja leiriläisille kerrottiin säännöt ja tarina.
Joulupukki oli antanut Minsku-tontulle listan hyvistä ja pahoista lapsista, mutta pahikset olivat varastaneet listan ja nyt joulu oli vaarassa, miten joulupukki nyt muuten osaisi tuoda lahjat oikeille lapsille. Roistot eivät kuitenkaan olleet täysin paatuneita, vaan halusivat antaa leiriläisille mahdollisuuden listan löytämiseen jättämällä salalauseen piilotettuna leirin alueelle. Lause oli pilkottu yhden kirjaimen pätkiin ja jokaisen vartion piti löytää yhteensä yksi sana ja muodostaa yhdessä siitä lause. Vartion kirjaimet olivat meritty aina samalla kuviolla. Vihjeitä kirjainten sijainteihin sai yrittämällä lahjoa roistoja. Roistoihin ei kuitenkaan tunnetusti voi luottaa ja vihjeet olivat vääriä yhtä usein kuin oikeitakin. Rahaa sai tekemällä töitä, joita pystyi kysymään pankista. Tarjolla oli mm. siivousta, lumenluontia, puiden vientiä ja esitysten pitoa. Rahaa sai myös toimittamalla roiston vankilaan. Rosvon pystyi vangitsemaan saamalla rosvon kiinni ja voittamalla tämän kivi-paperi-sakset pelissä. Jos hävisi, rosvo ryösti kaikki rahat. Kaikki rosvot olivat etsintäkuulutettuja rikollisia, joista sai etsintäkulutusessa luvatun määrän rahaa:
Kun vartio löysi kaikki kirjaimet sanaansa, he ensiksi selvittivät oman sanansa ja sitten porukalla miettivät lauseen. Leirin nimen mukaisesti, myös lause oli latinaa.
Kun säännöt olivat kaikille selvät, larppi alkoi. Jokainen vartio muodosti perheen ja moni perhe jakoi selvästi kaikille omat vastuualueensa. Osa oli pyydystämässä roistoja, kun taas osa oli tienaamassa rahaa töillä tai etsimässä kirjaimia ilman vinkkejä. Roistot olivat piiloutuneet hyvin, mutta onneksi leiriläiset olivat neuvokkaampia. Roistoja saatiin kiinni mm. kaapista, metsästä ja saunalta. Muutaman tunnin larpin jälkeen kaikki kirjaimet olivat kasassa ja leiriläiset löivät viisaat päänsä yhteen muodostaakseen lauseen. Muutaman pienen vinkin jälkeen lause oli valmis: home run suilla fames, eli nälkä porsaan kotiin ajaa. Leiriläiset kertoivat lauseen roistoille ja roistot antoivat listan, jonka olivat piilottaneet lipputangon huipulle. Lista luovutettiin takaisin Misku-tontulle ja joulu oli taas kerran pelastettu.
Minsku-tonttu ja Hanna
Larpin jälkeen pidettin iltanuotio takkahuonessa. Laulettiin muutamia lauluja ja leikittiin laululeikkejä. Vähän meinasi koti-ikäväkin nostaa päätään pienimmillä, mutta saatiin se onneksi unohtumaan mukavan tekemisen merkeeissä. Iltanuotion jälkeen oli tyttöjen saunavuoro ja pojat jäivät paistamaan makkaraa. Minskun kanssa olimme saunalla vahtimassa ja pitämässä huolta, ettei kiuas pääse sammumaan. Tyttöjen jälkeen oli poikien vuoro. Makkaran syönnin jälkeen leiriläiset menivät nukkumaan ja johtajat kokoontuivat suunnittelemaan yöherätystä.
Yöherätys toteuteiin n. kahden aikaan yöllä. Kolmannen adventin kunniaksi päätimme mennä pitämään leiriläisille hartauden, jossa lauloimme kolme säkeistöä Nyt sytytämme kynttilän virrestä, tottakai kynttilöiden kanssa. Leiriläiset olivat olleet niin paljon ulkona päivän aikana, että toteutettiin yöherätys kahdessa osassa sisällä, ensin tyttöjen, sitten poikien puolella. Oli muuten todella vaikeaa saada osa leiriläisistä heräämään. Sai tosissaan ravistella, että sai mitään heräämisen merkkejä esille. Lopulta kaikki olivat ylhäällä ja hartauden jälkeen pääsivät takaisin nukkumaan. Yöherätykset ovat siinäkin mielessä tärkeitä, että nähdään miten nopeasti saadaan tarvittaessa leiriläiset hereille keskellä yötä, esimerkiksi tulipalon sattuessa.
Ari, Ile, Tino, Minku ja minä kokoonnuimme vielä ruokalaan viettämään aikaa. Löysimme muutaman suklaapatukan, jotka piti saada jauttua 5 osaan, ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Taisi mennä ensimmäisen patukan kanssa neljä tai viisi yritystä ennen kuin onnistui, vaikka käytössä oli viivotin ja laskin :D. Loppu aika meni Arin ja Tinon yrittäessä heittää pingispallo vesilasiin, Ari onnistui ja Tinollakin oli lähellä. Neljältä mentiin viimein nukkumaan.
Aamulla piti taas herätä seitsemältä keittämään puuroa. Keitettiin johtajille ruis-puurot, sillä kaurapuuro oli vähissä. Muiden piti herätä taas kahdeksalta, mutta osa johtajista nukkuin pommiin ja se myöhästytti vähän aamun aikataulua. Aamupalla yksi leiriläisistä sairastui mahatautiin ja oksensi muutaman kerran. Soitettiin vanhemmille, jotka kävivät hakemassa tyttönsä kotiin, jottei koko leiri sairastuisi. Leiriläisen äiti on itsekkin aikoinaan ollut partiossa ja ymmärsivät ettei mahataudille aina voi mitään. Loppu leirin ajan pidettiin entistä parempaa huolta hygieniasta ja käsidesi oli kovassa käytössä.
Loput leiriläiset kokoontuivat takkahuoneeseen leikimään ja vartio kerrallaan kävivät tekemässä leirimerkit. Leirimerkki tehtiin polttamalla polttokynällä nahalle tontun kuva. Lounaaksi oli riisiä ja kanaa. Lounaan jälkeen alkoi hirmuinen siivoaminen ja kaikki viimeisetkin paikat saatiin tarkistettua ja lukittua kun leiriläiset nousivat bussiin. Bussissa jaettiin kännykät takaisin leiriläisille ja huomattiin että yksi kännykkä oli jäänyt Vasamolle. Selvitettiin vartiolaisen vanhempien puhelin numero, selitettiin tilanne ja luvattiin toimittaa puhelin maanantaina kokoukseen.
Matka meni muuten hyvin ja kololla kaikki pääsivät lähtemään vanhempien kyydillä kotia kohti. Ile kävi illalla vielä Vasamolla hakemassa kännykän ja huomasi samalla että yksi ikkuna oli jäänyt raolleen ja yhden johtajan takki oli jäänyt jälkeen. Ihan hyvä siis että kävi.
Kokonaisuutena leiri oli kuitenkin onnistunut ja leiriläiset kuulostivat tykkäävän. Sehän on tärkeintä ja siksi tätä vapaa-ajalla vapaaehtoisesti tehdäänkin :D.
Perinteisesti kävimme sytyttämässä partioporukalla kynttilät Oulujoen kirkon sankarihaudoille. Paikalle ilmestyi hyvissä ajoin 12 reipasta partiolaista. Kynttilät saatiin sytytettyä helposti ja ison porukan turvin laskeminenkaan ei ollut iso homma. Joskus kun on ollut vain muutama sytyttäjä, on siinä helposti tunti vierähtänyt...
Kiitos vielä kaikille paikalla olleille, ja kaikille tasapuolisesti rauhallista itsenäisyyspäivää.
