maanantai 3. lokakuuta 2011

Ronsun Ruskaretki

Päästiin pitkästä aikaa Ronsu-vartiolla Satimeen. Vartioon kuuluu minun lisäkseni toinen vartionjohtaja Reetta ja seitsemän 13-15 vuotiasta tyttöä. Osa on ollut vartiossa jo vuosia, yksi aloitti vasta tänä syksynä. Sadin on lippukuntamme kämppä Sanginjoen varrella. Kämppä on pieni, mutta toimiva; kahdelle päällekkäiselle laverille takaseinällä mahtuu nukkumaan isompikin porukka tarpeen tullen, kaasuhellalla saa ruuan laitettua ja tiskivedet keitettyä ja Markku-kaminan avulla pysytään lämpimänä talvipakkasillakin. Ulkoa löytyy huussin ja notski-paikan lisäksi puuliiteri, jossa puita saa hakata varmasti tarpeeksi koko viikonlopun aikana.

Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa ja yhdellä autolla päästiin perille asti, toisin kuin viime talvena puoli metrisen lumihangen takia. Perille asti päässessä autossa oli kaikki yhteiset tavarat, mm. vesikanisterit ja ruuat. Omia tavaroita vartiolaiset joutuivat kantamaan muutaman sata metriä. Perillä tytöt pääsivät ensiksi hakkaamaan puuta siksi aikaa kun Reetan kanssa lämmitettin kämppää ja järjestettiin tavarat paikalleen. Markku onneksi syttyi helposti ja lämmitti kämpän nopeasti :). Ilta meni majoittuessa ja leikkiessä. Ennen hiljaisuutta sovittiin vielä yön kipinävuorot ja sitten mentiinkin nukkumaan. Kipinässähän muutama valvoo kerrallaan ja pitää huolta, ettei kamina pääse sammumaan, mutta myös pitää tulen tarpeeksi pienenä etteivät ylä-laverilla nukkujat tukahdu kuumuuteen. Ei ole muuten ihan helppo homma ainakaan aluksi.



Seuraava päivä meni perus leiri-meiningillä kisaillen ja värkäten. Vartiolaiset saivat tehdä mm. omat Ronsu-maskottinsa ja kaksiä pareittain tuttuihin lauluihin esityksiä. Notskin-sytytys kilpailussa syntyneillä nuotioilla laitettiin itse lounaaksi kermaperunoita ja uunilenkkiä. Puiden hakkaus oli yllättävän suosittua vapaa-ajan aktiviteettiä ja pieneksi pilkottuja puita on sitten myös puuvajassa seuraavia odottamassa.

Lauantaina keittimestä loppui kaasu, mutta onneksi uusi pullo löytyi liiteristä. Ainoa ongelma oli, ettei kumpikaan meistä ollut vaihtanut kaasupulloa ennen. Ei auttanut muu kuin soittaa Ouluun pikkuveljelle (myös pienestä asti partiossa pyörinyt) ja pyytää ohjeita. Pullo saatiin vaihdettua ja loputkin ruuat laitettua :).

Illalla pidettiin iltanuotio. Vartiolaiset olivat jo aiemmin päivällä kasanneet nuotion valmiiksi ja Reetan kanssa oltiin ihailtu miten hyvin se oli tehty. Illalla sitten heitettiin haaste, nuotio piti saada syttymään yhdellä tulitikulla. Tytöt miettivät parhaan sytytyspaikan ja ottivat sopivat tuohet sytykkeiksi ja sytyttivät nuotion. Se syttyi täydellisesti! Se oli niitä hetkiä kun sai olla vartiolaisistaan ylpeä :D. Iltanuotiolla nähtiin monenlaisia esityksiä ja laulettiin partiolauluja ja muita kappaleita, mihin sanat muistettiin. Lopuksi vielä sai paistaa makkaraa ja tikkupullaa, johon vartiolaiset onnistuivat tekemään täydellisen hiilloksen, meidän johtajien ei tarvinnut nuotioon koko iltana koskea. Ei ole montaa kertaa aiemmin tikkupullista niin moni kypsynyt sisältä asti kokonaan kypsäksi ilman että ulkopuolelta on palanut ihan korpuksi ;D.

Hiljaisuuden alkaessa alkoivat taas kipinävuorot. Kipinömikot jäivät valvomaan Markkua ja muut menivät nukkumaan. Reetan kanssa lähdettiin vielä merkitsemään reittiä seuraavana päivänä tuleville hakijoille. Yöllä oli kirkas taivas ja tähtiä näkyi monin kertaisesti kaupunkiin verrattuna, mutta se tarkoitti myös sitä, että oli kylmä. Lämpötila oli varmasti lähellä nollaa ja oli niin pimeä, että edes otsalampulla ei nähnyt kuin pari metriä eteenpäin. Vajaan tunnin lenkki siitä tuli, mutta kämpälle oli mukava palata kun kämpässä oli lämmintä ja hiljaista :). Kipinävuoroista keskellä yötä olevat ovat varsinkin toisena yönä rankkoja, sillä parin tunnin nukkumisen jälkeen joutuu heräämään kipinään pariksi tuniksi ja sitten pääsee taas nukkumaan, hyvin tytöt jaksoivat kuitenkin vielä sunnuntainakin.

Sunnutaina siivouksen lisäksi oli vuorossa vartiolaisten etukäteen valmistelemat ohjelmat. Hyviä juttuja näyttikin olevan ja kaikilla oli hauskaa. Siivous saatiin suoritettua hyvissä ajoin ja käveltiin vähän kyytiä vastaan, ettei tarvinnut huonoa tietä pitkin ajaa turhaan. Kololla katsottiin vielä että yhteiset tavarat menivät paikoilleen ja sitten kaikki pääsivät kotiin. Itselle ainakin leiristä jäi hyvä fiilis, toivottavasti muutkin olivat samaa mieltä :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti