Joulu

Joulu tuli ja meni. Lähdettiin koko perheen voimin jouluksi mökille Syötteelle. Mummi ja Ukki tulivat myös Kuopiosta käymään. Äiti, Iskä ja Tino menivät jo 22. päivä, itse jäin vielä odottamaan Mikoa armeijasta ja menimme perässä seuraavana päivänä. Ja olihan sitä jotain ostoksiakin vielä mitä piti tehdä. Äiti oikein vannotti ennen lähtöä, että jos seuraavana päivänä ei ole listaa tarvittavista tavaroista, pitää soittaa ja pyytää se :D. Listalle tuli mm. 20 tuoretta luumua ja muskottipähkinä-maustetta... 

Iltapäivästä lastattiin auto ja peräkärry mukaan ja lähdettiin mökkiä kohti. Edellisenä päivänä menijöillä oli auto jo täynnä tavaraa, mutta kyllä sitä tavaraa jäi meillekkin kuskattavaksi ihan kiitettävästi. Kärry piti ottaa mukaan, sillä mökiltä tuli viestiä että lumilinko pitää ottaa mukaan, valkoinen joulu oli siis tiedossa. Oulussakaan ei mustaa joulua olisi tarvinnut viettää, mutta mitä lähemmäs Syötettä päästiin, sitä lumisemmaksi maisema kävi. Autoa ei pihalle saanut, joten laitettiin se tien päässä olevalle levennykselle. Isä alkoi tekemään lumitöitä ja Miko haki tavaroita autosta, moottorikelkan ja pulkan avulla ;). Matkaahan oli ainakin  pari kymmentä metriä.

Mummi ja Ukki olivat ehtineet mökille ennen meitä, joten koko porukka oli koossa. Vaikka tänä syksynä ostettu mökki on isompi kuin entinen, jouduttiin joulukuusen paikkaa miettimään. Onneksi sille löytyi paikka sohvien välisestä nurkkauksesta, jossa se oli kauniisti esillä, mutta ei kuitenkaan tiellä. Perjantaina tuiskusi lunta vielä lisää. Lenkillä koiria oli vaikea erottaa lumipenkasta, jopa musta Milli meinasi kokea pika-blondauksen :).

Lauantainaksi oli suunniteltu joulu-kirkko. Meillä ei olla oikeastaan uskonnollisia joulu-kirkkoa lukuunottamatta ja sekin on täysin vapaaehtoinen. Loppujen lopuksi lähdettiin Mummin ja Äidin kanssa kolmestaan, ensin vain siirrettiin poikien auton eteen jättämä lumilinko pois tieltä, ei Äiti kiitellyt poikia kun nähtiin niitä matkalla, olivat lenkiltä palaamassa. Iskä ei ollut myöskään muistanut jättää navigaattoria mökille, kukaan ei nimittäin ollut kyseisessä kappelissa ennen käynyt. Muutaman kerran piti matkalta soittaa ja tarkistaa suunta, mutta ehdittiin paikalle niin hyvissä ajoin että päästiin istumaankin. Kappeli oli n.30km päässä Syötteeltä. Se oli aivan ihana, pieni melko uusi kappeli metsän keskellä, hautausmaa sen takana. Äidin kanssa katsottiin ensin että rippikoululaiset ovat tulleet auttamaan, ja pieni yllätys koettiin kun yksi poika istui urkujen taakse ja esiteltiin kanttoriksi :D. Tilaisuus oli hyvin kaunis ja pappi löysi saarnassaan joulu evankeliumiin uuden kannan, joka sai itsekkin ajattelemaan. Sanoi sitä joulun ihmeeksi, että sama tarina, joka on kuultu lukuisia kertoja, jaksaa aina kiinnostaa. Ei ole montaa elokuvaa tai kirjaa, joka vielä muutaman kymmenen katselu tai luku kerran jälkeen jaksaisi kiinnostaa niin kuin joka jouluinen evankeliumi...

Mökille takaisin päästyämme alettiin laittamaan joulu-ateriaa. Äiti teki alku-ruuaksi jossain kokkaus-ohjelmassa näkemiään lohi-"kakkuja", lohi siivuja aseteltiin kuppiin, sisälle laitettiin mädistä ym. tehtyä tahnaa ja koko hoito kipattiin lautaselle. Pääruoka oli melkeimpä laatikoiden lämmittämistä ja perunan keittämistä vaille valmista, kaiken muun pystyi vain nostamaan pöytään. Tinon kanssa alettiin tekemään jälkiruuaksi luumu-juttua :D. Aloin pilkkomaan kaksikymmentä tuoretta luumua pieneksi paloiksi sillä aikaa kun Tino teki muun keitoksen valmiiksi. Pilkottuja luumuja keitettiin muiden ainesten kesken kunnes luumut sai muussattua tasaiseksi. Vähän piti välillä maistaa ja Tinon kanssa pä'ätettiin lisätä vähän hunajaa luumujen voimakkaan maun takia. 

Ruokaa oli paljon, niinkuin jouluna kuuluu ollakkin. Pääruuan jälkeen alettiin asettelemaan jälkiruokaa kuppeihin. pohjalle tuli ensin partaäijä-jugurttia ja sitten luumu-juttua. Siinä vaiheessa huomattiin että koristeeksi pitäisi olla paahdettuja Cashewpähkinöitä. Ei sitten auttanut muu kuin alkaa paahtamaan. Paahtaminen sujui ihan hyvin, mutta ongelmia ilmenikin sitten kun pähkinät piti saada annoksien päälle. Otin pähkinöitä lusikalla kuumalta paistinpannulta ja jotenkin onnistuin tökkäämään sormeni pannun reinaan, tämä aiheutti tietenkin refleksin, joka johti lusikassa olevien tulikuumassa öljyssä paistettujen pähkinöiden lentämiseen. Ja osumiseen suoraan nenään :D. Taas yksi syy miksi opiskelen insinööriksi enkä kokiksi, aivan liian vaarallista. Oli sitten nenän päässä kiva joulun punainen jälki muistona.

Joulupukkia meillä ei ole käynyt enää muutamaan vuoteen, suurin ongelma käytännöstä luopumisesta taisi olla äidillä, ei vissiin halunnut myöntää että nuorinkin lapsista oli jo silloin rippikoulu-ikäinen. Nykyään siis jaetaan lahjat suoraan. Miko antoi ensimmäisenä lahjat ja Iskälle antoi itseltään, minulta ja Tinolta piuhan. Iskä kun on halunnut saada uuden tablettinsa yhdistettyä yläkerran kotiteatteriin (kyllä, meiltä löytyy mökiltä kotiteatteri, kotoa sen sijaan ei). Harmi vain että piuha ei siihen sopinutkaan. Onneksi, kun Miko oli saanut muut lahjat jaettua, löytyi auton takakontista vielä blu-ray -soitin, johon piuha sopi paremmin ;D. Ei sentään ihan niin lopussa rahat ole, että pitäisi yksi piuha kolmestaan ostaa. Kaikki saivat lahjoja taas ylenmäärin. Ja kyllä täytyy myöntää että melko paljon jäi plussalle lahjojen rahallista arvoa katsoessa. Verraten siihen, että itse olisi samat tavarat ostanut. Paras lahja oli kuitenkin se että saatiin viettää aikaa yhdessä kaikessa rauhassa pitkästä aikaa. Koiratkin olivat tyytyväisiä lahjoihinsa. Milli rakastaa pakettien avausta, Nano ei siitä niin perusta. Parhaat lahjat näyttivät olevan molemmille koirille Mummin itse tekemät lihapullat. Oli molemmille koirille tehnyt varta vasten oman joululahjaksi :). Siihen voi kyllä koirien kanssa yhtyä, moni asia ei Mmmin lihapullia voita.

Tulkoon joulu-kappale tuo ainakin minulle jouluisen tunteen. Illalla tietenkin vielä saunottiin ja katsottiin leffaa. Täytyy myöntää että Rare Exports ei ollut se kaikkein perinteisin joulu-elokuva ;).

Joulupäivänä otettiin kans rennosti ja nukuttiin pitkään. Koirien kanssa lenkkeiltiin ympäriinsä Syötteen maastossa ja teillä. Tuolla ei koirien irtipito ole ollut yhtä tarkkaa kuin kaupungissa ja monesti meilläkin koirat on irti. Harvoin kellään on mitään sanottavaa asiaan ollut, meillä sessut osaavat ohittaa vastaantulijan käskystä, viimeistään kun käsketään paikalle tien sivuun. On niille kuitenkin yleensä joku narunpätkä taskussa hihnaksi jos porukkaa on paljon. Joulupäivä meni pitkälti oleskellessa ja Iskän lahjaksi saamaa stereogrammi-kirjaa tuijotellessa. Se kirja oli koko ajan jonkun käsissä. Ukki erityisesti koukuttui siihen tekniikan hoksattuaan :D. Illalla katsottiin Joulutarina-elokuva, pikkuisen perinteisempi kuin edellis-iltainen. 

Tapanina osa porukasta suuntasi kotia kohti. Mummi ja Ukki lähtivät heti aamusta ajamaan takaisin Kuopioon ja Mikokin söi aikaisen lounaan ja lähti takaisin Ouluun, ettei myöhästy armeijan kuljetuksesta. Pikkuisen alkoi meillä äidin kanssa pinna kiristymään, kaiken olisi pitänyt tapahtua heti, eikä ihan kohta. Sama meno jatkui vielä tiistainakin. Varsinkin asiat jotka liittyy koiriin tuppaavat kärjistymään kun pinna kiristyy. En ole vielä edes ädille tarkemmin selittänyt mitä hieroja sanoi koirista ennen joulua. Äiti ei oikein osaa ottaa tuommoisia asioita tosissaan. Joskus tuntuu turhauttavalta käydä kotona ja saada äiti esimerkiksi antamaan koirille sopivaa määrää ruokaa. Ei voi kuulemma antaa vähempää ruokaa ettei niillää ole nälkä... Siitä syystä Nano on pahimmillaan painanut lähes yhdeksän kiloa, se kun varmasti tappaisi itsensä syömällä, jos sille antaisi tilaisuuden. Kuolisi kyllä varmasti onnellisena. Nyt paino on onneksi tippunut, mutta vielä saisi tippua. Iskä onneksi ottaa asian tosissaan. Molempien mielestä kuitenkin esimerkiksi koirien käyttö hierojalla on täyttä rahan tuhlausta. 

Mökillä olossa on huono puoli se, ettei saa olla kunnolla yksin. Jossain vaiheessa kävi jo mielessä että lähden seuravalla bussilla Ouluun, ei enää pinna riitä. Iskän kanssa tullaan toimeen pidempikin aika yhdessä, sillä se osaa antaa omaa tilaa ja rauhaa enemmän kuin äiti. Se, että en lähde jokaiselle lenkille mukaan, ei tarkoita sitä että olisin laiska tai että en haluaisi ulkoiluttaa koiria. Se yksinkertaisesti voi johtua siitä että haluan olla sen hetken yksin. Välillä oli pakko mennä yläkerran sohvan nurkkaan lukemaan kuulokkeet korvilla ja musiikki kovalla, sai edes kuvitella olevansa yksin. Onneksi oli hyvät musiikit mp3:ssa. Neljä levyllistä Twilight-elokuvien soudtrackeja ;).

Äidin piti tulla keskiviikoksi takaisin töihin, joten tiistai-illasta ajeltiin Äidin ja Tinon kanssa kotiin. Iskä jäi koirien kanssa mökille. Se hyöty etätyöstä on, että on sama tekeekö sitä Oulussa vai Syötteellä :). Koirat ei taaskaan olleet lähdössä mukaan, ne nauttii kun saavat olla mökillä. Jonkun lähtiessä olevat yleensä sohvalla tai korkeintaan eteisen kulmalle tulevat sen näköisenä, että "heippa, lähtekää te vaan, me jäädään kyllä tänne" :D. Koirien toive toteutui nyt, sillä ei vielä ole varmaa meneekö kukaan muu mökille ennen kuin uuden vuoden jälkeisen viikon lopulla. Iskällä ja koirilla kun ei ole edes autoa mökillä. Saa nähdä pitääkö käydä itse hakemassa koirat 8.päivä agility-treeneihin, vai ovatko jo kotiutuneet.

Kotona ei ollut satanut paljoa lunta, mutta se vähä oli jäätynyt kovaksi kerrokseksi pihalle ja auton päälle, joten hommaa riitti. Lopulta kuitenkin pääsin minäkin kämpille. Ihanaa olla ihan rauhassa yksin!

Lopuksi vielä kinkun sulattelu avuksi ennen uutta vuotta Röllin voimistelulaulu.

Koirien hieronta

Keskiviikkona Milli ja Nano pääsivät ensimmäistä kertaa hierojalle. Pitkään asia on ollut harkinnassa, mutta ajan ja rahan puutteen ja ihan saamattomuuden takia en ole aikaisemmin saanut niitä vietyä. Lisäksi asiasta on keskusteltu varsinkin äidin kanssa, virallisesti kun koirat on äidin nimissä. Kotona kommentit on kuitenkin olleet vähätteleviä hieronnan tarpeellisuudesta, joten käytin sitten koirat itse.

Aamulla pakkasin koirat autoon ja suunnattiin haakemaan Kati koirineen mukaan. Koirille laitettiin vielä takit päälle ennen autoon laittoa, etteivät palellu odottaessaan autossa odotellessaan. Autossa oli myös lämmöt päällä, joten ei koirilla kylmä varmasti päässyt tulemaan.

Ensimmäisenä oli vuorossa Milli. Ensiksi Milli vähän ihmetteli että minne sitä tultiin, mutta sopeutui nopeasti uuteen paikkaan. Aluksi katsottiin Millin asento seisoessa ja istuessa. Sen perusteella fysioterapeutti päätti kumman kyljen hoitaa ensiksi. Milli on pienestä asti totutettu käsittelyyn, joten sen sai helposti pysymään kyljellään maton päällä. Fys.terapeutti hieroi Millin tarkasti ja tutki mitkä paikat on kipeänä ja jumissa. Etuosa oli kuulemma kipeä, alaselkä ja pakarat todella kipeät. Lonkkien kuvauttamista suositteli, mutta sanoi että hyvin kipu saattoi olla täysin lihas peräistä. Agilityyn käytettävä koira olisi joka tapauksessa hyvä kuvauttaa. Selkä hierottiin ja hoidettiin laserilla, alaselkään laitettiin molemmille puolille yhdet akupunktio neulat. Oli ihana katsoa, kun ensin näki että sattui ja sitten kun kipu helpotti :). Neulojen laittamisen jälkeen Milli rentoutui täysin ja nukahtikin välillä. Hoidon loppuvaiheessa neulat poistettiin ja Milli heräteltiin, että fys.terapeutti sai katsottua loppuasennon. Meinasi olla vähän hankalaa, kun Milli oli niin "pöllyssä" akupunktiosta, että seisoi etutassut ristissä ja ilmeestä näki ettei ole ihan mukana siinä mitä tapahtuu :D. Saatiin Milli kuitenkin seisomaan, ja asento oli suoristunut alusta, oli nimittäin ennen hoitoa kierossa vasemmalle ja istuessa polvet oli eritasolla. Kotiin saatiin ohjeeksi harjoitella peruuttamista ja pitää takkia varsinkin treeneissä päällä. Treeneissä pitää myös seurata muutoksia hyppy-tekniikassa ja muussa menossa.


Nano oli vuorossa seuraavana. Fys.terapeutti antoi Nanon käydä ensin itse haistelemassa ja tekemässä tuttavuutta, antoi vinkiksi, että niin kannattaisi tehdä vieraidenkin kanssa. Voisi parantaa Nanon itseluottamusta. Samalla koko olemus voisi parantua ja koira nuorentua myös olemukseltaan. Pelkäsin etukäteen, miten Nano saadaan rauhottumaan hierottavaksi, mutta yllättävän nätisti se onnistui. Piti vain tarpeeksi jämäkästi kääntää Nano kyljelleen. Alemmasta etutassusta kun piti jonkin aikaa kiinni, ei Nano päässyt nousemaan, ja huomasi että on parempi vain hyväksyä tilanne. Nano ei ole oikeasti arka, se ei vain pidä siitä että vieraat ihmiset tulevat koskemaan, joten se on oppinut araksi. Se on huomannut, että sillä tavalla se pääsee helpommin pois vaikeista tilanteista. Luonnetestin jälkeen siihen on kuitenkin tullut muutos ainakin omalla kohdallani ja Nano on joutunut kohtaamaan tilanteita itse. Sitä on auttanut paljon, kun se huomaa selviävänsä itsekkin. Nano tosiaan rauhoittui hierottavaksi ja laser-hoito näytti auttavan myös sitä. Nanon kanssa kotiin saatiin ohjeiksi painonpudotuksen jatkamisen sekä painonsiirto harjoitukset ja etuosan venytykset lenkin jälkeen. Viimeaikaisissa treeneissä ilmennyt keppi-ongelma saattaa kuulemma myös johtua kivusta. Pitää muistaa seurata jatkossa menoa tarkemmin.


Meidän koirien jälkeen oli vuorossa vielä kaikki kolme Katin koiraa, joten aikalailla koko päivä hierojalla meni.


Kokemus oli todella opettavainen ja hyödyllinen. Keväällä koitetaan saada uusi aika molemmille koirille :).


Ps. Kynsiä leikatessa liian pitkälle menneen kynnen verenvuodon saa kuulemma lopetettua kuumentamalla lusikan vartta liekissa ja painamalla sen kynnen päähän. Pitää vain olla todella varovainen, ettei osu mihinkään muualle kuin kynnen päähän.

Agiliitoa 18.12.

Vihdoin ja viimein sain ostettua häkin agilityyn. Edellinen tosiaan on muokattu moottoripyöräilyyn sopivaksi, joten se ei mene kasaan kuin purkamalla koko systeemi, ja siinä ei olle mitään järkeä. Hommaan menisi varmasti pari tuntia kun kasaisi sen myös takaisin. Joten nyt on uusi häkki hankittu, on vähän edellistä isompikin, ettei koirilla tule niin ahdasta, jos molemmat ovat siellä yhtäaikaa.

Treeneissä oli osallistuja ennätys, 6 koiraa :). Radan rakennuksessa ongelmaa aiheutti rikkinäinen puomi, toinen liuska oli rikki. Pitäisi käydä vasaran kanssa siellä heilumassa ja naulaamassa se takaisin paikoilleen. Kannettiin sitten toiselta puolelta kisa-puomi meidän puolelle. 


Odotellessa Nanon kanssa treenattiin keppejä toisella puolella, sillä vapaa vuorolla ei ollut ketään treenaamassa. Pari kertaa otettiin hihnassa, ettei Nano pääse jättämään keppejä kiertämättä. Sai muuten olla todella nopea, että pysyi Nanon mukana ja ettei hihna päässyt sotkeutumaan keppeihin. Irti mennessä Nano jätti pari viimeistä keppiä kiertämättä. Hihna kuurin jälkeen alkoi taas sujumaan paremmin.


Radalla Nano meni kepit hyvin. Ohjureita kokeiltiin keppien loppuun, mutta niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Nano väisti niitä todella paljon, joten mentiin sitten ilman. Omissa ohjaus linjoissa oli vähän hiomista. Kontaktit meni hyvin. Nopeutta saisi olla itsellä lisää, että ehtisi Nanon edelle tarvittaessa tekemään valssia ym. Nytkin piti puomin jälkeen ehtiä valssaamaan loppuradasta. 


Millin kanssa muistettiin laittaa namialustat kontakteille. Ensimmäisellä kontaktilla Milli vielä jäi vähän arpomaan, mutta muilla se jo muisti että namille asti saa juosta vapaasti. Meno oli paljon vapautuneemman ja iloisemman näköistä kuin vähään aikaan on ollut. Kepit meni ällistyttävän hyvin ja Milli kesti jopa valssin keppien lopussa, jotain mitä vähän aikaa sitten ei olisi voinut edes harkita :D. Keppien jälkeisillä hypyillä oli Millinkin kanssa vähän ongelmaa, mutta se johtui täysin omasta ohjauksesta. Ei voi koiraa vaatia menemään oikein, jos ohjaus on vähän miten sattuu.  


Vähän treenit venähtivät yli ajalle ja radan laidalla olikin kärsimättömiä pk-ihmisiä odotamassa omaa vuoroaan.

Älä anna elävää lahjaa

Muistutukseksi näin joulun alla. Eläimen ottaminen on parhaimmillaan päätös joka sitoo yli kymmeneksi vuodeksi ja se tulisi harkita tarkkaan eikä tehdä päätöstä toisen puolesta. Joka vuosi hylätään lahjaksi annettuja lemmikkejä, kun niille ei ole aikaa tai niihin lyllästytään, kun ne eivät pysy suloisina pentuina aina. Julisteet on kopioitu lemmikkipalstat.net foorumilta, tekijän ArticLady luvalla.

Ronsun pikkujoulut

Tänään oli viimeinen kokous tälle syksylle.
Pidettiin pikkujoulut pipareiden leipomisen ja jouluisen musiikin merkeissä. Reetta oli käynyt ostamassa pipari-taikinaa ja kokouksen aluksi käytiin ostamassa glögiä. Osa vartiolaisista tuli vähän myöhässä, mutta kaikki kuitenkin saivat leipoa oman osansa pipareista. Muutama joutui kumminkin juoksemaan kolon ympäri unohtuneen huivin takia.

Glögi mukeja ei onnistuttu tarpeeksi löytämään kolon varastosta, joten lainattiin seurakunnan kaapista. Palautettiin kyllä heti kokouksen jälkeen pestyinä takaisin, niin ei pitäisi kellään olla mitään sanomista asiasta.
Pipareita saatiin paistaa melko monta pellillistä, mutta kyllä kaikki tuli syötyäkin. Kokous meni mukavan jutustelun lomassa nopeasti, mutta ehdittiin kirjoitella sydämet pipareita syödessä. Sydämiin kirjoitetaan ensin oma nimi ja sitten niitä kierrätetään ringissä. Jokainen kirjoittaa jotain kivaa kyseisestä henkilöstä sydämeen. Niitä on mukava lukea vielä vuosienkin päästä, itselläni ainakin on melko monta vielä tallessa, osa ihan partiourani alkuvaiheilta.

Agiliitoa 11.9

Sunnuntai iltana piti mennä vielä treeneihin, vaikka viikonloput leirin jälkeen olo oli melko väsynyt. Koirat odottivat autossa radan rakennuksen ajan ja hain ne vasta ennen radalle menoa.

Millin kanssa laitettiin kontakteille namialustat, että se oppisi  juoksemaan kontaktit reippaasti alas asti ja pysähtymään etujalat maassa, takajalat kontaktilla. Muutaman toiston jälkeen Milli alkoikin hoksaamaan idean. Radalla oli myös pöytä, joka on ollut ehkä kerran aiemmin treeneissä. Hyvin kuitenkin selvittiin siitäkin. Muuten Millin kanssa rata meni todella hyvin, jopa kepit menivät oikein joka kerta. Radan alussa piti vähän hioa omia ohjauskuvioita, että sai Millin menemään A:n toisella puolella olevaan putkeen mahdollisimman pienillä kaarroksilla.

Nanon kanssa ensimmäinen ongelma tuli A:n kanssa. Sen mielestä kun A oli oikea este putken sijaan ja vilahti aina selän takaa A:lle. Tarkemman haltuunoton ja namin avulla saatiin Nanokin suostumaan putken suorittamiseen A:n sijaan. Kepeillä meinasi olla myös ongelmia. Aiemmin Nanolla on kepit olleet todella varmat, mutta nyt se on niin kärsimätön/innoissaan, että ei malta keskittyä ja jättää jonkin välin kiertämättä. Kouluttaja ehdotti hihnakuuria ja vinokeppejä. Pitää muistaa ne ensi viikolla. Muuten rata meni Nanollakin todella hyvin ja jopa pöydällä pysyi melko hyvin.

Semper ubi sub ubi

Eli Tervapartion leiri Vasamolla.

Perjantaina käytiin Hannan kanssa kaupassa ennen leirille lähtöä. Taas huomattiin, että kunnollisen ruokalistan ja laskelmien teko ruuan määrästä on aika ehdottomat. Nyt niitä ei ollut tehty ja kaupassa meinasi olla hankaluuksia ostaa oikeaa määrää ruokaa. Ei ihan joka päivä tule ostettua ruokia 30 hengelle. Vielä ennen lähtöä haettiin kololta kaikki tarvittava johtajien kanssa ja päästiin starttaamaan kohti Vasamoa. Matka meni mukavasti ja tavarat kannettiin sisälle.

Hannan kanssa alettiin laittamaan iltapalaa valmiiksi ja pikkuisilla oli lipunryöstö lumisella pihalla muiden johtajien johdolla. Yhteensähän porukkaa oli mukana 8 johtajaa ja 19 leiriläistä (7-13 vuotiaita). Lipunryöstön jälkeen iltapala mauistui. Ensin jaettiin leiriläiset leirivartioihin, Ari kertasi vielä yleistä turvallisuutta koskevat ohjeet ja sitten mentiinkin jo nukkumaan. Tai siis leiriläiset menivät, johtajilla aherrus jatkui vielä lauantain larppauksen suunnittelun merkeissä.

Johtajat larppia suunnittelemassa

Ensiksi piti keksiä tarina. Aiemmin oli jo päätetty, että sen pitäisi liittyä jouluun. Pojista tuli pahiksia, Minskusta tonttu ja itse toimin pankkiirina/vanginvartijana. Yön aikana valmistuivat niin tarina, etsintäkuulutukset, rahat kuin vihjeetkin. Lisäksi jokaiselle leiriläiselle kehitettiin rooli. Nukkumaankin päästiin suhteellisen aikaisin, jo yhdeltä.


Aamulla herättiin Hannan kanssa keittämään puuroa seitsemältä. Muilla herätys oli kahdeksalta ja vartin yli kokoonnuttiin lipunnostoon. Lipunnoston suoritti päivystävän vartion jäsenet, ja nämä olivat suunnitelleet myös aamujumpan, että kaikki varmasti heräsivät. Aamupalalla tarjottiin perinteisesti puuroa ja johtajille lupauksen mukaisesti pekonia. Vartiot myös kertoivat leirivartioilleen keksimänsä nimet. Tämän leirin vartiot olivat Zombiemarjat, Hiutaleet, JJVIÄR ja partiovartio.

Aamiaisen alettiin hommiin. Oli vuorossa piste-aktiviteetit, eli jokainen vartio meni vuorollaan eri pisteisiin, jossa yhdessä opeteltiin solmuja, toisessa otettiin suuntaa ja leikittiin, kolmannessa opeteltiin kiehisten tekoa ja neljännessä kannettiin puita saunalle. Perjantaina tullessamme huomasimme nimittäin, että saunan liiteri oli tyhjä. Ei ollut muuten sama tilanne kun lähdettiin.


Lounaan vartiot laittoivat itse ulkona. Ruuaksi oli perunoita ja nakkeja.

Johtajat valvoivat ruuanlaittoa.

Kuten kuvistakin näkee, lunta oli ja sitä tuli koko leirin ajan lisää, maisema oli ihanan talvinen ja valkoinen :).
Lounas syötiin sisällä ja sen jälkeen vaihdettiin kuvia vaatteita päälle, sillä leiriläiset lähtivät muutaman johtajan kera metsään. Lipunryöstö oli perjantaina niin suosittua, että olivat ottaneet uuden erän vielä metsässä. Reippailulta tuli viestiä keittiölle, että leiriläisillä on nälkä, joten kyhättiin Hannan kanssa ex tempore välipala välineistä mitä Vasamolta sattui löytymään. Syötiin sitten muroja mehun kanssa, leipää ja kaurakeksejä. Menneen ruuan määrästä päätellen nälkä tosiaan oli. Välipalan jälkeen leiriläiset kävivät vielä viimeisissä piste-aktiviteetti pisteissä, sillä eivät ehtineet niissä käydä ennen lounasta. Sitten olikin vuorossa Karin suunnittelema puutyö. Ulkona käytiin ensin sahaamassa puusta sopiva pätkä, ja sitten tultiin sisälle ja koristeltiin puusta tonttu. 


Tällä välin Hannan kanssa alettiin laittamaan päivälliseksi veltsua. Sitä laitettiin reilusti, että kaikilla varmasti lähtee nälkä. Ruokaa jäi vähän jopa yli. Ruuan jälkeen vartiot kävivät yksi kerrallaan kuulemassa larppi-aliaksensa, sillä ruuan jälkeen alkoi larppaus. Leiriläisten mennessä valmistautumaan, pidettiin johtajien kanssa hiljainen lipunlasku. 


Larpin aluksi kokoonnuttiin lipputangolle, jossa esiteltiin paikat ja henkilöt. Tämän jälkeen pahikset hävisivät kukin tahoilleen ja leiriläisille kerrottiin säännöt ja tarina. 


Joulupukki oli antanut Minsku-tontulle listan hyvistä ja pahoista lapsista, mutta pahikset olivat varastaneet listan ja nyt joulu oli vaarassa, miten joulupukki nyt muuten osaisi tuoda lahjat oikeille lapsille. Roistot eivät kuitenkaan olleet täysin paatuneita, vaan halusivat antaa  leiriläisille mahdollisuuden listan löytämiseen jättämällä salalauseen piilotettuna leirin alueelle. Lause oli pilkottu yhden kirjaimen pätkiin ja jokaisen vartion piti löytää yhteensä yksi sana ja muodostaa yhdessä siitä lause. Vartion kirjaimet olivat meritty aina samalla kuviolla. Vihjeitä kirjainten sijainteihin sai yrittämällä lahjoa roistoja. Roistoihin ei kuitenkaan tunnetusti voi luottaa ja vihjeet olivat vääriä yhtä usein kuin oikeitakin. Rahaa sai tekemällä töitä, joita pystyi kysymään pankista. Tarjolla oli mm. siivousta, lumenluontia, puiden vientiä ja esitysten pitoa. Rahaa sai myös toimittamalla roiston vankilaan. Rosvon pystyi vangitsemaan saamalla rosvon kiinni ja voittamalla tämän kivi-paperi-sakset pelissä. Jos hävisi, rosvo ryösti kaikki rahat. Kaikki rosvot olivat etsintäkuulutettuja rikollisia, joista sai etsintäkulutusessa luvatun määrän rahaa: 

Kun vartio löysi kaikki kirjaimet sanaansa, he ensiksi selvittivät oman sanansa ja sitten porukalla miettivät lauseen. Leirin nimen mukaisesti, myös lause oli latinaa. 

Kun säännöt olivat kaikille selvät, larppi alkoi. Jokainen vartio muodosti perheen ja moni perhe jakoi selvästi kaikille omat vastuualueensa. Osa oli pyydystämässä roistoja, kun taas osa oli tienaamassa rahaa töillä tai etsimässä kirjaimia ilman vinkkejä. Roistot olivat piiloutuneet hyvin, mutta onneksi leiriläiset olivat neuvokkaampia. Roistoja saatiin kiinni mm. kaapista, metsästä ja saunalta. Muutaman tunnin larpin jälkeen kaikki kirjaimet olivat kasassa ja leiriläiset löivät viisaat päänsä yhteen muodostaakseen lauseen. Muutaman pienen vinkin jälkeen lause oli valmis: home run suilla fames, eli nälkä porsaan kotiin ajaa. Leiriläiset kertoivat lauseen roistoille ja roistot antoivat listan, jonka olivat piilottaneet lipputangon huipulle. Lista luovutettiin takaisin Misku-tontulle ja joulu oli taas kerran pelastettu. 

Minsku-tonttu ja Hanna

Larpin jälkeen pidettin iltanuotio takkahuonessa. Laulettiin muutamia lauluja ja leikittiin laululeikkejä. Vähän meinasi koti-ikäväkin nostaa päätään pienimmillä, mutta saatiin se onneksi unohtumaan mukavan tekemisen merkeeissä. Iltanuotion jälkeen oli tyttöjen saunavuoro ja pojat jäivät paistamaan makkaraa. Minskun kanssa olimme saunalla vahtimassa ja pitämässä huolta, ettei kiuas pääse sammumaan. Tyttöjen jälkeen oli poikien vuoro. Makkaran syönnin jälkeen leiriläiset menivät nukkumaan ja johtajat kokoontuivat suunnittelemaan yöherätystä.

Yöherätys toteuteiin n. kahden aikaan yöllä. Kolmannen adventin kunniaksi päätimme mennä pitämään leiriläisille hartauden, jossa lauloimme kolme säkeistöä Nyt sytytämme kynttilän virrestä, tottakai kynttilöiden kanssa. Leiriläiset olivat olleet niin paljon ulkona päivän aikana, että toteutettiin yöherätys kahdessa osassa sisällä, ensin tyttöjen, sitten poikien puolella. Oli muuten todella vaikeaa saada osa leiriläisistä heräämään. Sai tosissaan ravistella, että sai mitään heräämisen merkkejä esille. Lopulta kaikki olivat ylhäällä ja hartauden jälkeen pääsivät takaisin nukkumaan. Yöherätykset ovat siinäkin mielessä tärkeitä, että nähdään miten nopeasti saadaan tarvittaessa leiriläiset hereille keskellä yötä, esimerkiksi tulipalon sattuessa.

Ari, Ile, Tino, Minku ja minä kokoonnuimme vielä ruokalaan viettämään aikaa. Löysimme muutaman suklaapatukan, jotka piti saada jauttua 5 osaan, ei ollut ihan niin helppoa kuin voisi luulla. Taisi mennä ensimmäisen patukan kanssa neljä tai viisi yritystä ennen kuin onnistui, vaikka käytössä oli viivotin ja laskin :D. Loppu aika meni Arin ja Tinon yrittäessä heittää pingispallo vesilasiin, Ari onnistui ja Tinollakin oli  lähellä. Neljältä mentiin viimein nukkumaan. 


Aamulla piti taas herätä seitsemältä keittämään puuroa. Keitettiin johtajille ruis-puurot, sillä kaurapuuro oli vähissä. Muiden piti herätä taas kahdeksalta, mutta osa johtajista nukkuin pommiin ja se myöhästytti vähän aamun aikataulua.  Aamupalla yksi leiriläisistä sairastui mahatautiin ja oksensi muutaman kerran. Soitettiin vanhemmille, jotka kävivät hakemassa tyttönsä kotiin, jottei koko leiri sairastuisi. Leiriläisen äiti on itsekkin aikoinaan ollut partiossa ja ymmärsivät ettei mahataudille aina voi mitään. Loppu leirin ajan pidettiin entistä parempaa huolta hygieniasta ja käsidesi oli kovassa käytössä.


Loput leiriläiset kokoontuivat takkahuoneeseen leikimään ja vartio kerrallaan kävivät tekemässä leirimerkit. Leirimerkki tehtiin polttamalla polttokynällä nahalle tontun kuva. Lounaaksi oli riisiä ja kanaa. Lounaan jälkeen alkoi hirmuinen siivoaminen ja kaikki viimeisetkin paikat saatiin tarkistettua ja lukittua kun leiriläiset nousivat bussiin. Bussissa jaettiin kännykät takaisin leiriläisille ja huomattiin että yksi kännykkä oli jäänyt Vasamolle. Selvitettiin vartiolaisen vanhempien puhelin numero, selitettiin tilanne ja luvattiin toimittaa puhelin maanantaina kokoukseen.


Matka meni muuten hyvin ja kololla kaikki pääsivät lähtemään vanhempien kyydillä kotia kohti. Ile kävi illalla vielä Vasamolla hakemassa kännykän ja huomasi samalla että yksi ikkuna oli jäänyt raolleen ja yhden johtajan takki oli jäänyt jälkeen. Ihan hyvä siis että kävi.

Kokonaisuutena leiri oli kuitenkin onnistunut ja leiriläiset kuulostivat tykkäävän. Sehän on tärkeintä ja siksi tätä vapaa-ajalla vapaaehtoisesti tehdäänkin :D.

Sankareille kynttilät 6.12.

Perinteisesti kävimme sytyttämässä partioporukalla kynttilät Oulujoen kirkon sankarihaudoille. Paikalle ilmestyi hyvissä ajoin 12 reipasta partiolaista. Kynttilät saatiin sytytettyä helposti ja ison porukan turvin laskeminenkaan ei ollut iso homma. Joskus kun on ollut vain muutama sytyttäjä, on siinä helposti tunti vierähtänyt...

Kiitos vielä kaikille paikalla olleille, ja kaikille tasapuolisesti rauhallista itsenäisyyspäivää.

Agi-treenit ja johtajaneuvosto

Sunnuntaina oli taas treenit. Vanhemmat lähti mökille ja piti valita antaako koirat mukaan vai meneekö illalla treeneihin ja hoitaa Tinon kanssa koiria tiistaihin. Päätettiin, että koirat jää Ouluun sillä tänä syksynä treenejä on muutenkin vähän.

Millille pitää käydä ostamassa kunnollinen kevuthäkki, se kun ei malta odottaa hiljaa vuoroaan kun rataa rakennetaan ja siihen tutustutaan. Jatkuva haukkuminen käy kaikkien hermoille varsinkin kun hallissa kaikuu. Nano osaa sen sijaan odottaa mallikelpoisesti hiljaa. Vähän se on rassaavaa kahden koiran kanssa treenata samassa ryhmässä. Ei pelkästään se että joutuu juoksemaan tupla määrän, mutta lähinnä se, että ei voi keskittyä rauhassa yhteen koiraan kerrallaan, vaan rataan tutustuessakin joutuu miettimään radan yhtäaikaa molempien kannalta. Nuo kun ovat niin erilaisia ohjattavia.

Nanolla meni rata melko hyvin. Suurin ongelma meinasi taas olla se että Nano luki rataa turhankin itsenäisesi. Piti käskyttää seuraavaa estettä jo ennen kuin se oli suorittanut edellisen, ettei se itse päätä minne menee :). Millin kanssa meinasi olla samaa ongelmaa tietyissä kohdissa. Erityisesti putket olivat kinkkisiä tällä kertaa. Oli nimittäin yhteensä neljä putkea, kaksi kahden putken yhdistelmää. Molemmissa oli kaksi mutkaputkea, jotka olivat aivan kiinni toisissaan. Oikean putken valinta oli kuitenkin yllättävänkin helppoa välillä.


Suurin ongelma molemmilla oli kontakteilla. Ongelmat vaan olivat täysin vastaiset. Nanolla oli niin kiire, että hyppi kontaktien yli, Millille taas on alettu opettamaan pysäytys kontakteja vastaavan ongelman takia ja nyt se hidastelee jo alasmenon alussa. Pysäytys paikka ei ole ollut mitenkään tarkka, sillä Milli on pysähtynyt käskystä. Kouluttajan kanssa päätettiin että aletaan ensi viikolla opettamaan Millille 2-on 2-off -kontakteja, että se oppisi että saa tulla vauhdilla alas asti ja tietää itse varmasti mihin pitää pysähtyä. Nanolla riitti A-esteellä varsinkin se että kun se tuli alas, vieritin nakin palasta A:ta pitkin esteen juureen, että Nano muistaisi juosta alas asti. Se näyttikin tehoavan heti parin toiston jälkeen. Kerran Nano tosin imaisi nakin niin nopeasti matkalla, ettei huomannut edes syöneensä sitä, jäi sitten A:n juurelle etsimään että minne se tippui :D. Melko blondi se välillä meinaa olla...




Maanantaina oli johtis kololla. Paikalla ei tiistaisesta itsenäisyyspäivästä johtuen paljoa porukkaa ollut, mutta asiat saatiin silti kuntoon. Pete tuli paikalla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja vihdoin sai koko vuoden kertyneet kuitit muutettua rahaksi, ei ollut nimittäin enää mikään pieni summa kyseessä. Vihdoin ja viimein saatiin kerättyä kaikkien hallitusten jäsenten allekirjoitukset lappuun, jonka ansiosta allekirjoittaneesta tuli virallisesti Tervapartion apulaislippukunnanjohtaja. Päätettiin samalla muutamia kokouspäivämääriä ensi vuoden alkuun ja muistuteltiin vielä tiistaisesta kynttilöiden sytytyksestä Sankari-haudoilla. 
Viikonlopun leiri oli hyvällä mallilla ainakin niiden kohdalta, jotka kokouksessa olivat, toivottavasti muutkin ovat hoitaneet osuutensa yhtä hyvin.