Eläinlääkärissä

Nanon vasemman silmän ympärys alkoi viikonloppuna punoittamaan ja sain sille eläinlääkäri-ajan tälle illalle.
Nanoa taas vähän jänskätti eläinlääkärin tutkiminen, mutta nätisti se pysyi paikallaan. Lääkäri kehui Nanon kauniin värisiä silmiä ja sain itsekkin silmiä kurkistaa suurentavalla silmientutkimis-laitteella. Jänniä ruskean sävyjä Nanon paljaalla silmällä sinisiltä näyttävistä silmistä löytyikin :).

Diagnoosina on silmäluomen tulehdus ja hoidoksi sai kortisoni-voidetta. Jos ei ala paranemaan niin saa hakea antibiootti-kuurin. Saa nähdä malttaako Nano olla raapimatta luomeaan vai pitääkö käydä ostamassa kauluri. Hammasharja pitäisi joka tapauksessa käydä ostamassa, että hampaat saisi pidettyä puhtaana. Kuukausi sittenhän ne käytiin eläinlääkärissä putsaamassa.

Pikku toimittajan alkuja

Kokouksessa tänään suunniteltiin ensi viikon toimittaja-aktiviteettia. Tarkoituksena on, että ensi viikolla ei ole normaalia kokousta tiistaina vaan vartiolaiset käyvät maanantaina tai torstaina muiden kokouksissa vierailemassa ja tekemässä haastatteluja, juttuja ja galluppeja.

Lippukuntamme Terwaposti-lehdessä on ollut jo parin vuoden ajan vajausta jutuista ja yleensä on joutunut nakittamaan johtajia ja vartiolaisia kirjoittamaan juttuja leireistä ym. Nyt ajateltiin tosiaan että saadaan täytettä kerralla kunnolla ja samalla saadaan hoidettua tarpojien yksi aktiviteetti.
Kokouksen aluksi sovittiin kuka tekee jutun mistäkin ja milloin pitää olla kololla materiaalia keräämässä. Tämän jälkeen vartiolaiset alkoivat yhdessä miettimään kysymyksiä valmiiksi ensi viikolle.

Aikaa jäi vähän ylimääräistä ja koska vartiolaiset olivat innostuneita asiasta, rohkaisin heitä kirjoittamaan myös muita juttuja Terwapostiin. Siitä innostuivat kaikki ja juttu-ideoita lenteli kokouksessa useammankin lehden tarpeiksi :). Vielä kun onnistuisi pitämään innon yllä, niin hetkeen ei ole jutuista puutetta.

Nano luonnetestissä

Eilen illalla seitsemän jälkeen puhelin soi. Rotikka-yhdistyksestä ilmoittivat että sunnuntaille olisi vapautunut yksi luonnetesti paikka. Millillä oli juoksut, joten ilmoitin että Nanon kanssa tullaan.
Sunnuntaina lähtö mökiltä aikaistui, että ajoissa ehditään Haukiputaalle. Kuvaaja napattiin vielä matkalta mukaan ja ei kun menoksi.

Paikalla oltiin onneksi hyvissä ajoin, sillä aikataulut oli vähän edellä ilmoitetusta, ehdittiin kuitenkin pantaan lisätä vielä yksi reikä, että saatiin se tarpeeksi tiukalle. Sitä se laihis teettää, ei vielä puoli vuotta sitten olisi tarvinnut ;).
Kokonaisuudessaan testi meni hyvin. Nanon pidättyväisyys vieraita kohtaan oli tiedossa, mutta se yllätti iloisesti kelkalla ja tynnyrillä menemällä tutkimaan niitä todella nopeasti. Ei juuri tarvinnut houkutella :).
Pimeässä huoneessa Nano oli vähän hukassa, että mikä on homman nimi, mutta pari kertaa kun kutsui osasi se suunnistaa oikeaan suuntaan. Reitti teki mutkan, joka oli tehty matalalla penkillä keskelle huonetta. Nano valitsi suoremman reitin änkäämällä matalan penkin ali ja lopulta löysi perille. Vähän varovasti se tuli jalkaa haistelemaan, ennen kuin tunnisti.

Alla on tuomareiden antamat pisteet.

Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys -1 Selvästi pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Tulos 75-40
Loppupisteet 35

Jotta tulos olisi hyväksytty pisteitä pitäisi olla yhteensä 75. Kuuden kuukauden jälkeen testin saa uusia kerran ennen kuin koira täyttää 7-vuotta. Saa nähdä tuleeko Nanoa enää uudestaan käytettyä. Ehkä sitten kuusi vuotiaana, jos pidättyväisyys vieraita kohtaan on vähentynyt, se vaikutti tälläkin kertaa melkein jokaisen osa alueen pisteisiin jollain tapaa.

Tuomarit kehuivat Nanoa siitä, että testin edetessä sen pidättyväisyys väheni koko ajan ja seinään kiinni jätettäessä se oli jopa lipaissut tuomarin kättä :D.

Mistä on vauhdikas ilta tehty?

Lipunryöstöstä, ryskypallosta, makkarasta ja tikkupullasta. Niistä on vauhdikas ilta tehty.

Tänään oli Tarvapartion lipunryöstö- ja ryskypallo- turnaus. Päivä oli todella märkä ja sateinen. Onneksi (Terva)partiolaiset eivät ole sokerista ja porukkaa oli paikkalla todella runsaasti. Aluksi jaettiin porukka kahteen joukkueeseen ja alkoi armoton lipunryöstö, jossa elämiä kului hurjaa tahtia. Onneksi aina kuoltua sai uuden elämän käymällä kolon katoksella :). Menoa ja melskettä oli paljon ja osa onnistui "tappamaan" jopa johtajista koostuneen zombi-joukkueen jäseniä ;). Loppujen lopuksi sininen joukkue vei voiton, mutta kaikilla oli varmasti yhtä hauskaa.

Samoilla joukkueilla jatkettiin ryskypallo-turnaukseen. Eriä pelattiin niin monta, ettei kukaan tainnut enää pysyä perillä tuloksista. Pelin aikana pojat oli nuotiolla paistaneet makkaraa, tikkupullaa sai jokainen itse paistaa tikun nokassa.
Väsyneinä, mutta onnellisina kaikki lähtivät kotia kohti illan pimetessä.

Ronsun Ruskaretki

Päästiin pitkästä aikaa Ronsu-vartiolla Satimeen. Vartioon kuuluu minun lisäkseni toinen vartionjohtaja Reetta ja seitsemän 13-15 vuotiasta tyttöä. Osa on ollut vartiossa jo vuosia, yksi aloitti vasta tänä syksynä. Sadin on lippukuntamme kämppä Sanginjoen varrella. Kämppä on pieni, mutta toimiva; kahdelle päällekkäiselle laverille takaseinällä mahtuu nukkumaan isompikin porukka tarpeen tullen, kaasuhellalla saa ruuan laitettua ja tiskivedet keitettyä ja Markku-kaminan avulla pysytään lämpimänä talvipakkasillakin. Ulkoa löytyy huussin ja notski-paikan lisäksi puuliiteri, jossa puita saa hakata varmasti tarpeeksi koko viikonlopun aikana.

Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa ja yhdellä autolla päästiin perille asti, toisin kuin viime talvena puoli metrisen lumihangen takia. Perille asti päässessä autossa oli kaikki yhteiset tavarat, mm. vesikanisterit ja ruuat. Omia tavaroita vartiolaiset joutuivat kantamaan muutaman sata metriä. Perillä tytöt pääsivät ensiksi hakkaamaan puuta siksi aikaa kun Reetan kanssa lämmitettin kämppää ja järjestettiin tavarat paikalleen. Markku onneksi syttyi helposti ja lämmitti kämpän nopeasti :). Ilta meni majoittuessa ja leikkiessä. Ennen hiljaisuutta sovittiin vielä yön kipinävuorot ja sitten mentiinkin nukkumaan. Kipinässähän muutama valvoo kerrallaan ja pitää huolta, ettei kamina pääse sammumaan, mutta myös pitää tulen tarpeeksi pienenä etteivät ylä-laverilla nukkujat tukahdu kuumuuteen. Ei ole muuten ihan helppo homma ainakaan aluksi.