kuten yleensä, joten ei töiden kanssakaan tullut ongelmaa. Vielä kun kisapiakalla piti olla vasta puoli yhden aikoihin, joten ei tarvinnut
älyttömän aikaisin herätäkkään ja rauhassa ehti Syötteeltä ajella Martinniemeen. Jotain hyötyä kakkosluokassa olosta. Ajo-ohjeet oli mukavan simppelit, Syötteeltä Oulua kohti, ensimmäisistä liikennevaloista oikealle ja hallin kohdalla oikealle.
Tino tuli mukaan koiria pitämään. Katin piti tulla kuvaamaan, mutta sairastui ja ei päässyt paikalle, onneksi Sirpa kuitenkin tuli joten saatiin radat talteen. Videot tulevat myöhemmin.
Hallilla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin hyvin käydä lämmittelemässä koirat ja tutustua paikkaan tarkemmin. Tilat olivat hienot, koiien häkit sai jättää hallin yhteydessä olevan koulun luokkaan ja siellä oli myös kanttiini. Halli oli lämmin ja pohjana ollut keinonurmi pohja oli pitävä ja mukavan pehmeä.
Hallissa vapaana oleva tila oli niin pieni että sinne ei saanut koirien häkkejä tuoda, mikä oli harmi, sillä Millin ja Nanon vuorot olivat niin lähekkäin, että toista ei voinut viedä häkkialueelle toisen ollessa radalla, joten Tino joutui odottamaan ulkona, eikä nähnyt ratoja.
Kuulutukset toimi hallilla hyvin, kaiuttimia oli hallissa, kanttiinissa ja ulkona, joten lämmittelylenkilläkin kuuli missä vaiheessa kisat oli menossa.
Halli oli pitka ja kapea, joten katsojille oli paikka toisessa kapeassa päädyssä, että rata mahtui halliin. Päädyssä oli korkea katsomo, joten kaikki kuitenkin näkivät radan estottomasti ja kuvaaminenkin onnistui helposti.
Radan vieressä oli automaattinen tulostaulu, josta nöki seuraavana vuorossa olevat koirakot, edellisen koirakon ajan, sen hetkisen tulos-tilanteen ja muutaman edellisen koirakon tuloksen. OKK:lla kun lähinnä ajanoton suhteen toivotaan, että se edes jotenkuten toimisi koko kisa-viikonlopun ajan...
Hallille tullessa nähtiin Saffia ja Emppua ja kuultiin että hekin olivat aamulla nousseet kakkosiin :D.
Millin kanssa menin ensiksi F- eli hyppy-radan. Lähdössä Milli vilkuili selkänsä taakse, mikä ei ole koskaan hyvä merkki, sillä Nano ja Tino olivat hallissa katsomon takana.
Alusta asti Milli oli haluton hyppäämään, pysähteli esteiden eteen ja sitä piti erikseen käydä käskyttämäss usealla hypyllä. Täytyy myöntää, että itselläkin meni maku jossain vaiheessa rataa koko hommaan, ja ei sitä täysillä jaksanut panostaa ja kannustaa enää loppu-radasta. Liekkö uusi halli, outo pohja, erilaiset esteet ja edellisessä kisassa tapahtunut hyppyyn törmäys vaikuttanut asiaan.
Nanon kanssa hyppy-rata meni sitä vastoin erinomaisesti ja Nano saikin ensimmäisen nollansa kakkos-luokassa ajalla 33.46, tuloksena -3.54 ja sijoitus 3.
Nano on normaalissa elämässä herkkä ja vähän vellip*erse tietyssä mielessä. Agilityssä taas Nano on aivan eri koira, se menee, tekee omia ratkaisujaan radan suhteen ja pysyy niissä jos ei ehdi itse kertoa oikeaa estettä ensin. Sitä pitää komentaa radalla melko kovasti ja tiukasti ja se on herättänyt vähän ihmetystä joissain katsojissa. Kotona ei voisi kuvitellakkaan puoliksikkaan niin kovasti komentavansa, eihän Nano raukka uskaltaisi tehdä mitään sen jälkeen. Agilityssä se ei vähempää edes huomioi :D.
Ratojen välillä oltaisiin Tinon kanssa menty kanttiiniin kahville, kun aamupala pöydästä oltiin mökillä lähdetty, mutta olivat ehtineet jo kanttiini laittaa kiinni, vaikka kaksi kakkosluokan kisaa oli vielä kisaamatta :(...
Rataan tutustumiset aloitettiin aina heti kun rata oli saatu rakennettua, joten kauas ei voinut hallin pihapiiristä lähteä. Toinen rata oli E- eli agilityrata.
Se oli jo rataan tutustumisessa selkeästi kinkkisempi kuin hyppy-rata. Millin kanssa mentiin taas ensin. 10 ratavirhettä ja 7.71 sekunttia yliaikaa radalta kerättiin, mutta se ei haitannut yhtään enää loppuradasta,
sillä koko radan ajan Milli alkoi selvästi enemmän ja enemmän nauttimaan taas menosta ja radan loppu puolella joutui itsekkin tosissaan juoksemaan, että perässä pysyi ♥. Sijoituksissa oltiin 4:siä.
Nanon kanssa rata meni todella hyvin lukuunottamatta hylkyä joka tuli keppien kohdalla. Nano kun oli sitä mieltä että puomi suoritetaan ensin ja eihän siinä sitten enää mikään auttanut. Radan jälkeen asiaa mietieetyäni hoksasin, että olisi varmaan kannattanut muurin jälkeen kääntyö selin menosuuntaan, ottaa Nano todellä hyvin haltuun ja melkeimpä sylikäännöllä nakata kepeille, blokaten samalla tien puomille. Seuraavalla kerralla sitten.
Muuten rata meni todellä hyvin. Nano otti kaikki kontaktit kunnolla, eikä tehnyt pahasti edes turhia käännöksiä.
Palkintojen jaon jälkeen lähdettiin ajelemaan Oulua kohti taas monta kokemusta rikkaampina.
Kisojen jälkeen katselin Juha Lehtikankaan ottamia kuvia ja tämä löytyi niiden joukosta. Kuva on E-radan maalista. Milliä kun katsoo niin muistaa taas, miksi agilityssä jaksaa käydä, vaikka asiat ei aina mene ihan putkeen ♥.
 |
| Kuvaaja: Juha Lehtikangas |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti