"Kuin perässä vedettävä lammas"

Tänään oli kesä-kauden viimeiset treenit. Virallisesti oli Millin treeni-vuoro, mutta porukkaa oli niin vähän että Nanokin pääsi muutaman kerran radalle. Kesän aikana on paljon opittu, mutta ehkä tärkeintä on Millin kanssa se, että muistaa itse juosta. Kouluttaja kuvasi nimittäin Milliä otsikon mukaisella tavalla, kun vein Millin kepeille kävellen (90 asteen avokulma). Tottahan se on, jos itse kävelee Milli raahautuu perässä, mutta jos itse juoksee Milli oikeen syttyy ja meno on samanlaista kuin viime kisojen nolla-radalta näkee.

Suurin murheenkryyni on jo pidemmän aikaa ollut kepit ja niiden kanssa on tehty kovasti töitä. Tällä kertaa kepit meni mallikelpiosesti kunhan malttoi vaan kulkea koko matkan samalla etäisyydellä kepeistä. Yhtään ei voinut ennakoida seuraavaa hyppyä, ettei Milli jättänyt keppejä kesken. Treenien loppupuolella onnistui jo vähän nostaa nopeutta kepeillä ilman että jokin väli jäi kiertämättä :). Hiljaa hyvä tulee.

Koska paikalla oli niin vähän porukkaa, ylimääräisellä ajalla ehti radat juosta myös Nanon kanssa pari kertaa läpi. Hitsi, kun tuo koira on nopea. Tosissaan saa juosta että perässä pysyy. Kepit Nanolla on melkein päin vastaiset kuin Millillä. Nano hakee kepit erinomaisesti ja vauhtia on vaikka kuinka. Radalla muuten Nano lukitsee esteet todella nopeasti ja sen älkeen valintaa on todella vaikea muuttaa. Tarkkana saa siis olla, että ehtii oikealle esteelle ohjata.

Nano ei omiin treeneihin pariin viime viikkoon päässyt, toissa viikolla maanataina suoritetun hampaanpoiston seurauksena tiistaina oli vielä kipulääke-kuuri päällä, eikä olo muutenkaan ollut varmasti hyvä. Tällä viikolla taas Oulussa tiistaina oli myräkkä, jonka seurauksena puita ja rakennustelineitä kaatui ja trampoliini löytyi lyhtypylväästä. Treenit oli siis peruttu koko päivältä. Tänään Nano oli mukana lähinnä siksi, että sen sai juoksutettua samalla kuin lämmitteli Milliä, radalle pääsy oli pelkkää plussaa :).